Title: Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi
Author: Various
Release date: November 20, 2014 [eBook #47407]
Language: Finnish
Credits: Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Koonnut
C. A. Gottlund
Präntätty 1818.
Yöllä päiwät jatketaan;
Wirsillä wähät oluet.
En ole Runon Sukua,
Enkä Loihtu-Laulajoita;
Kuulen ulkoa Runoja,
Läpi sammalen Sanoja,
Läpi lauwwan Laulajoita,
Läpi seinän Soittajoita;
Laulasinpa, taitasinpa.
Kuin ma julkisin kylässä;
Kylän Naiset nauranoowat,
Piijat pilkkana pitääwät.
Jos mä Laulailen laseisin,
Wirrentyöllen työnteleisin;
Laulaisin mä lamminlammen
Meren-lummen luikajaisin;
Laulaisin Meret mesixi,
Merenhiekat herneheisi,
Merenruohot ruoka-puixi;
Merenmullat maltaisixi,
Merenkiwet kijltäwixi;
Merentyrskyt tyynymääni,
Merenwaahet waipumaani
Jos mä laulaisen laseisin,
Wirrentyöllen työnteleisin:
Saisin pielexet pihalle,
Tammet keski-tanhualle;
Tammelle tasaiset oxat,
Joka oxalle omenan;
Omenalle kulta-pyörän,
Kulta-pyörälle käköisen;
Käköinen kukahteloopi,
Kulta suusta kumpuaapi,
Waski leuwojllen valuupi,
Hopia holahteloopi.
Läxin piennä kyntämääni,
Waiwassa wakoamaani;
Isän polwen korkunaissa,
Äijin wärttänän pitussa;
Kynnin kymmene wakoa,
Kahexata kannustelin;
Minä Lehtohon lewisin,
Hopiaiseen Huaawikkohon,
Leikkelin koiwusen kepin,
Wesan Tammisen tapaisin;
Waskinaista warwikkosta
Kurin kultaisen kuletin.
Heitin warssaini waolle,
Mustan Ruunan mulloxelle
Kirjawaisen kynnetylle;
Toi surma Susia paljon,
Konto mesän Karwasuita;
Söiwät warsaini waolta,
Mustan Ruunan mulloxelta,
Kirjawaisen kynnetyltä.
Mänin minä itkiini kotihin,
Kallattelin kartanolle.
Isä portissa kysyypi:
"Mitäs itket Poikueini?"
Kynnin kymmene wakoa,
Kahexata kannustelin;
Heitin warsani waolle,
Mustan Ruunan mulloxelle,
Kirjawaisen kynnetylle;
Männä Lehtohon letustin,
Hopiaiseen Huaawikkohon;
Leikkelin Koiwuisen kepin.
Wesan Tammisen tapaisin;
Waskisesta warwikosta,
Kurin kultaisen kuletin,
Toi surma Susia paljon,
Paljon Karhuja pahoja;
Söiwät warsaini waolta,
Mustan Ruunan mulloxelta,
Kirjawaisen kynnetyltä.
"Älä itke Poikueini!
Läxinpä muinon kalalle,
Aira taittu Tuuli woiti,
Wene kultanen wapisi;
Panin sormet soutimixi,
Peukalo peränpitimixi.
Älä itke Poikoseini!
Eille meille Lehmä poiki,
Teki walkian wasikan.
Waski-Sarwi, Kulta-Kynsi.
Wien pa tuota Wiipuriini,
Suaatan Kaupunnin kawulle.
Tuonna tuolta Ori-hewosen,
Tahi pieni Tamma-sälkö,
Jonk' on lampi lautaisella,
Lähe länkihin wälissä;
Jossa Welhot wettä juowat,
Katehet kaloja syöwät."
Isoiseeni kultaiseni
Osta mulle Ori-hewoinen
Tahi pieni Tamma-sälkö;
Osta kahet kanki-suiset,
Waski-kannuxet keralla.
Kyllämä ite Satulan saisin,
Kowan koiwun kuoren alta.
Orihilla otrat kynnin,
Tammalla talouwen asetin;
Läxin Kullalla kosihin
Hopialla liehumaani.
Läxin Konnusta kosihin,
Mokommata Morsianta;
Konnun kuulusta kylästä,
Ankaran Apin talosta,
Ankaran Anopin luonta —
Anoppi koria Muori
Oli aittahan mänewä;
Puhuttelin, Lausuttelin:
Onko teillä Neittä myyä,
Tahi kaupitak Kanaista?
"Kanan on kauppa orren alla,
Neijon nelis-nurkaisessa."
Mänin pa minä tupaani,
Puhuttelin, Lausuttelin,
Onko teillä Neiteä myyä,
Tahi kaupitak Kanaista?
Tupa oli täynä Tuppi-Suita,
Lattia Luta-Neniä,
Perä-penkki Piexioita.
tuotiin mettä kannun kansa,
Kannu mettä, oltta toinen.
Empä huoli syömisestä,
Enkä huoli juomisesta;
Mutt' kuin saisin Neittä nähtä,
Tuokepa tuota tupahan!
Tuotiinpa tuota tupahan
Sisaresten siiwen alla,
Weljenakan verhon alla,
Kälyxen käsiwaralla.
Ei oo' tuossa Miehen Naista
Eikä Miehen Morsianta;
Musta paita roisku piäällä,
Jatketut sukat jalassa;
Silmät on sian sirussa,
Karwat koiran konsiossa;
Polwet porsahan posassa,
Perse perkeleen tomussa.
Wiikon wiiwyin kauwwan kaswoin,
Muut naiwat soriat Piijat;
Mulle herja heitettiini,
Kierosilmä kenkättiini;
Löysin Neitosen Lehossa,
Mustakulman koiwukossa,
Hienohelman heinikossa;
Jonk' ol' sormet sormuksissa,
Helmat waskirenkahissa;
Käteini suaatu kaulan piäälle,
Näpit nousi nännän piäälle,
Siitäpä walui watsan piäälle.
— — — — —
— — — — —
Tuostapa Anni annettiini,
Paxu-perä paiskattiini;
Kappa muihin Morsioita
Kuin on suuret ja soriat;
Minun pieni pikkarainen,
Laho-harja, Luppa-korwa;
Kuin ma taijan tuota naija,
Kuin on musta kuin Torakka;
En taija wihlle wiijä,
En taija kotihin tuuwa;
App' on Karhu kartanolle,
Anoppi Susi tuwassa.
Wiikon wiiwyn Wiipurissa,
Kauwwan Suola-Kaupunnissa;
Naitihin paraimmat Piijat
Kirkkahimmat kihlattihin;
Mitäs mun poloisen Pojan
Täyty muihiin ruweta —
Käsin kääwwä tähtehini.
Sajnpa suolta Suo-Warixen,
Aijalta Ajo-Harakan;
Löysin tieltä Terwas-kannon,
Leppä-pökkälön leholtsa;
Leppä puhuu Leppymista,
Paju puhuu Pajnumista,
Raitahas Rakastamista,
Kosk' en Tammea tawanut —
Osanut Omena-puuhun —
Tule Neitonen minulle,
Makomalle Muikarille;
Tälle Sawon Sankarille,
Tälle Juwan Junkkarille!
Kax on Lehmeä minulla,
Yx on Sääski, toinen Puaarma;
Puaarma maijolta parempi,
Sääski woilta siäästösempi;
Kolm on Aittoa minulla,
Yx on tuolla Wehka-suolla,
Toinen Parkki-kankahalla,
Kolmas on kotona tyhjä;
Kolm on hewoista minulla.
Kirppu niistä kapperampi,
Täi on niistä taitawampi,
Lutikka se lutteroinen.
Anni Armas naitettihin;
Mitä tuon häissä keitettiini?
Sirakan siiwet, Torakan koiwet,
Peipusen peräpakarat,
Wästäräkin wiääret siääret,
Pienen linnun piipottimet.
Mikä lie minua luonut,
Kuka kurjoa suwannut;
Kuin ei kazo Neijot Nuoret,
Neijot nuoret ja soriat;
Kuin hyö kääwwät, kanta wälkky,
Kuin hyö seiso, seinä paisto,
Kuin hyö istu, muaa iloizi.
Teräxestä kenkät tehty,
Naulat waskesta waletut,
Tirti lirti tenkan löysin,
Löysin uuwen, löysin wanhan;
Wanhan annoin waiwasille,
Uuwella Orihin ostin;
Orihilla Tamman waihoin,
Tammalla talouen asetin.
Kynsin kymmenen wakoa,
Josta sain sata kekoista;
Tuli Hiiri söi kekoisen,
Tuli tauti tappoi akan;
Minä jäini yxinäini,
Niin kuin kuiwa kuusen oxa,
Niin kuin karsittu kataja,
Niin kuin poltettu petäjä.
Enämp' on minulla huolta
Kuin en Kuusessa käpyjä,
Petäjässä helpeheitä,
Katajassa kapseheita;
Enämp' on minulla huolta
Hiekkoja hyvällä tiellä,
Pajuja pahalla muaalla.
Ei löywwy sitä hewoista,
Joka mun huoleni wetäisi;
Wiijen Linnan Wiipurissa,
Kuuwen linnan kuuluwissa;
Ei jaxa Hepo weteä,
Rautakiskot kinkotella.
Piääskyläinen päiwälintu,
Päiwälintu, yölipakko,
Lenteli kesäsen päiwän —
Päiwän syxyisen sujahti.
Etsi muaata muaataxensa,
Lehtoa lewätäxensä,
Peltoa pesiäxensä,
Murtoa muniaxensa;
Ei suaanut muaata muaataxensa,
Murtoa muniaxensa;
Lehtoa lewätäxensä,
Peltoa pesiäxensä.
Lensi wuoren kukkulalle
Näki laiwasen merellä,
Pitkämaston purjehtiwan;
lensi laiwan kannen ala,
Walopa waskesta pesoisen,
Tuohon kullasta munaisen.
Tulipa tuulikin mereltä,
Kuaasi laiwan kallelleeni;
Muna wierähti weteeni —
Se sikis' meren kaloixi,
Tuostapa hyyty hylkeheixi;
Paljo on mustia meressä,
Ei oo kaikki hylkeheitä.
Annikka soria Neito
Istui suaaren sillanpiäässä;
Uotti miestä onnellista,
Lykyllistä lyyrätteli;
Kultamies merestä nousi,
Kulta suuna, kulta piäänä;
Kultaharkko hartioilla,
Kultakintahat kätessä,
Kultakihlat kintahaissa,
Kultakannuxet jalassa.
Tulet sä Neitonen minulle?
En tule minä sinulle,
Ei oo' luotu, eik' oo' suotu,
Eik' oo' käsketty kotoa,
Ei oo' Eukko tuuwitanna,
Wanha akka waaputtanna.
Annikka soria Neito
Istui Suaaren sillanpäässä;
Uotti miestä onnellista,
Lykyllistä lyyrätteli;
Hopiamies merestä nousi,
Hopia suuna, hopia piäänä;
Hopiaharkko hartioilla,
Hopiakintahat kätessä
Hopiakihlat kintahaissa
Hopiakannuxet jalassa.
Tule Neitonen minulle!
En tule minä sinulle,
Ei oo' luotu, ei oo' suotu,
Eik' oo' käsketty kotoa;
Ei oo' Eukko tuuwittanna.
Wanha akka waaputtanna.
Annikka soria Neito
Istui saaren sillan piäässä;
Uotti miestä mielellistä,
Lykyllistä lyyrätteli;
Rautamies merestä nousi,
Rautasuuna, rautapiäänä;
Rautaharkko hartioilla,
Rautakintaiset kätessä;
Rautakihlat kintahissa,
Rautakannuxet jalassa.
Tule Neitonen minulle!
En tule minä sinulle.
Ei oo' luotu, eik' oo' suotu,
Ei oo' käsketty kotoa;
Ei oo' Eukko tuuwittanna,
Wanha akka waaputtanna.
Annikka soria Neito
Istui Saaren sillan piäässä;
Uotti miestä onnellista,
Lykyllistä lyyrätteli;
Leipämies merestä nousi,
Leipä suuna, leipä piäänä;
Leipäharkko hartehella,
Leipäkintaiset kätessä;
Leipäkihlat kintahissa
Leipäkannuxet jalassa.
Tule Neitonen minulle!
Jo tulen minä sinulle
Sek' on luotu, sek' on suotu,
Sek' on käsketty kotoa,
Sek' on Eukko tuuwitttanna,
Wanha akka waaptotanna.
Minä laulan Kisan Wirren,
Kaikotan Aasintarinan;
Liperiss' on liijat kummat,
Siel' on Kissat keittettynnä,
Hiirensurmat hirtettynnä;
Suwiniemen suuri herra,
Lammin paxu mies parempi;
Jouten jouhia punoopi,
Kiwiästi rihmasia;
Hio kulta-kitwehese,
Hopiaisen tapparansa
Alko astua aholle,
Lepikolle leyhytellä;
Teki wiwun wiisahasti,
Lankahansa aimollisen.
Käwi kohta kattomaani,
Yön takoa kahen, kolmen,
Wiikkokauwen wiimestäni.
Jop' ol' Kissa kiini kääny,
Hätä Näätäni näpisti,
Sujahutti sunsahase,
Eli laski laukkuhuse;
Alko astua aholle,
Oman talonsa tapaisi.
Anniseini Ainoseini:
Keitä Kissaa kerkiästi,
Rotansyöjä rohkiasti;
Suaata wankuja watiini,
Piääkalloja kalwastella.
Olli tuli onkamalta,
Karhusalmelta samaisi;
Syömääm Kisan lihoa,
Kasinlientä lippomaani.
"Minun Kissapa kiesata!
Tuparuunainpa tuo oni!
Heitä Kisso helsinkihin,
Kasin kaiwoon lähätä,
Ennen kuin wiet herroin eteen,
Tuomarille tutkistella!
Suaat tuosta sakon wetee,
Kuusmarkasen kokkee."
Tähän loppu Kisanwirsi,
Kaikotus Kasintarina.
Wiinast' on Walitus Wirsi,
Runo ruoka kultaisesta;
Jok' ol' joukossa ilonna,
Rawintonna rahwahassa;
Suuni kautta mätti mahaan,
Kautta kielen kantimeini;
Tuolta korwihin kohoisi,
Tuolta piääsi piää lakiini;
Korwihin kohottuansa,
Piäästyänsä piää lakiini;
Laitto hullut huikkamaani,
Mieli-puolet meiskamaani.
Woi sinua pannu parka,
Kuin on huuleis rikki lyöty;
Heitett' hattu hartioilles,
Piiput pantu piinan ala,
Oot kuin oxalla Orawa,
Käpy suussa kiääntelööpi.
Näin on Wiina kuolutettu,
Kawotettu kaunis juoma;
Jok' ol' herkku herroillakin,
Paras Pappihin parissa.
Ruotsin kultainen Kuninkas,
Majesteti muaan Isäntä!
Laske pannut anollese,
Entiselle kannallese;
Sankoistansa riipumaani,
Pisaroita tiukkumaani;
Että me poloiset Pojat,
Poloisesaa Pohjanmaassa;
Saisimme Sawonrajoilta
Suuru-pullon suulle panna,
Wiinapikarin piwolle.
Tulipa Kokko Turjan muaalta,
Laskixen Lapista Lintu;
Jonk' ol' suu tulen palawa,
Kita Kiiran lämpiäwä;
Jonk' ol' silmät siiwen alla,
Näkimet selän takana;
Yxi siipi wettä wiisti,
Toinen taiwaita jakaili;
Sata miest' ol' siiwen alla,
Tuhatt' purston tutkamilla,
Kymmenen joka kynässä.
Minä hiihän hipsuttelen,
Halla-aamunna warahin;
Ett'ei ämmät äkkäjäisi,
Koukkuleuwat kokkajaisi;
Hiihän kohti korwen rannan,
Salon sintävän sisällen,
Kummun kultaisen nawallen;
Suxet kultaiset kuluuwat,
Hopiaiset hoikkenoowat;
Kuin mä hiihin hilpiästi,
Tuli suihki suxen alta,
Sauwwu sauwani nenästä.
Kuin minä lähen metälle,
Kuuna paistaa Kuusen oxat,
Hopiana Honkan oxat,
Päiwänä petäjän käret.
Minun miessä ollessaani
Mies nuori meille haisi,
Sisallus sian lihalle,
Kainalo kanan munalle;
Mehtä haisoopi hawullen,
Katajallen karkuapi.
Mielestä Metän Emäntä
Usein hywän Emänän;
Sormet kulta-sormuxissa,
Käet kulta käärehissä;
Jotk' on suanut annillansa,
Usein pahan Emänän;
Sormet wihta sormuxissa,
Käet wihta käärehissä.
Aina autamattumissa.
Kusta ma anon apua?
Kussa huuwon huowahutan?
Ikäwä on ilotoin ilta,
Päiwä pitkä saalihitoin;
Kuin et anna aivukkana,
Harwoinkana hoiwahuta;
Suwun syötit, heimon juotit,
Esiwanhemman elätit!
Ja mix ett' siis minua syötä
Suwun suurilla paloilla,
Heimon herkku ruokaisilla?
Woi mielu Metän Emäntä,
Tuo tarkka Tapion Waimo!
Kuin ett annat aikonansa,
Harwonkana hoiwahuta;
Anna tuolta kuin anelen,
Kieli kullan kuiskuttelen,
Makiasti mainittelen;
Luonta Luojan Kaikkiwallan,
Emon Muaarian malosta;
Ei tule Turkkia yhestä,
Eikä Hattua kahesta.
Lepy mehtä, kostu korpi,
Ihastu Jumaleen ilma,
Minun metällä käywwessäini;
Mesän Ukko Halliparta
Mesän Kultainen Kuninkas!
Awaelle aittojasi,
Sinun aittaisi awara!
Laske juoni juoxemaani
Kullasta kujoa myöten;
Hopiaista tietä myöten,
Waskista wajoa myöten,
Kuin ei juoxe tietä myöten,
Osottelle ohjaxille,
Tämän poiani poloisen
Miehen Uron astelia!
Äsken siitte Ukko lienet
Kuinka mulle merkin näytät
Salon sintäwän sisältä.
Kummun kultaisen nawalta.
Juoxe Wimpura wipuini!
Juoxe Kamtura kahaini!
Pyöräsilmä pyywyxeini!
Muihin pyywyxen siwuhten,
Muihin ansion alaten.
Upsalassa,
Annettu Em. Bruzeliuxen
Kirjan paiasta wuonna 1821.
Laula, laula, Wäinämöinen!
Hyrräile hywä Sukuinen!
Woi minun Poloinen Poika,
Kuin mä jouwun juomarixi!
Ratkesin kylän ratixi,
Joka pullon puistajaxi
Joka kannun kuaatajaxi,
Pikarin pikistääxi.
Oppo meite Oimo-weljet
Me olemme Oimon weljet,
Me juome joka kapakkan
Joka kannun kallistamme,
Joka pullon pullistamme.
Suaamme kuhmun kulmileini;
Sinimarja silmilleini.
Sanottiinpa, soimattiinpa:
Syömärixi, Juomarixi,
Syönehen kylän Sikoja
Tallukkoita rappaneini.
Syökön Susi kylän Sikoja,
Tallukkaita tappakooni!
Akat suaatanat sanoowat
Ämmät äykywät ahärttää,
Josma ruttona olisin
Ampuisin akat kylässä,
Koukuleuwat kopristaisin.
Ei huoli Hotarin poika,
Hotarill' on huonot housut;
Ei pie Piijoista lukua
Eikä huoli huntupäisiä.
Empehä suruinen lienek'
Enkä elä huolen kansa;
Wieläkö wiinoa wiruupi?
Putelista purputonta
Läkkäristä lerkutinta?
Josmä piääsis kellarihin
Olu tynnerin tykööni,
Wiina purakkon puhelle,
Niin ma laulais kaiken päivän,
Kaiken yötä huikkajaisin.
Elä miestä jouten juota
Laita miestä laulamaani!
Laulan minä pitkän wirren
Pitämmän kuin seinän hirren,
Owen suusta, penkin piäästä,
Wieänma wirtta kuin wetosta
Suusta kuin sulan kynästä
Piäästä kuin päiwänkakkarasta.
Nytma rupian Runoixi
Lähen Lämmen laulajaxi,
Laulaisimma taitasimma
Kuin olutta tuotaisini,
Kuin ei tuotane olutta
Kiäären wirttäini kerällä,
Sykkyrälle syylättelen.
Laulamma minä kotona
Waan ei julkia kylässä,
Kylän Naiset nauranoowat
Piijat pilkana pitäwät.
Kuin ma laulan woijessaani
Ehkä toisten en woijek'kaan
Kuin elin Isen ijällä
Äitin warrelle wajenen,
Yhkeini ylesi nousen
Kätte piexen pehusta,
Waiwottelle wuotialta.
Kuinma rupian Runoixi
Lähen Lämmen laulajaxi,
Laulan tyynin Tyttärille
Isännällä Ilves turkin,
Emännällä werkawiitan
Pojalle punaiset pöxyt,
Renkille Repon kypärä.
Laulan ma helon-keloja
Kuin Emänät noita toisi,
Isänät Sian lihoja
Pojat tuoreita kaloja,
Piijat olta kellarista.
Miss' isänät? Kuss' emänät?
Kuss' on kellarin awaimmet?
Niin mä tansin tanhualle
Keikun kellarin perässä,
Waan ei jaxa jalka nousta
Perä penkistä ylete.
Läxin piennä paimenneeni
Lassa Lammasten ajooni,
Isän polwen korkinaissa
Äijin wärttänän pituissa.
Panin kullat kulmilleini
Sinilaukan silmilleini,
Piäähäini hopian lankan.
Tuli waras warwikkosta
Mies wihanen wiswikkosta,
Otti kullat kulmiltaini
Sinilankan silmiltäni,
Piäästäni hopian lankan.
Minä itkiini kotihin,
Iso kahto ikkunasta;
"Älä itke piikueini!
Tule aittahan alasti,
Siel' on kirstu kirstun piäällä,
Siel' on arkku arkun piäällä,
Pane piäälläisi parasta!
Nuo Sulhot sua kysyypi:
Kännen Tyttö? Kännen Neito?
Kännen Morsio mokoma?
Jospa me mokoman saisi!
Kuin sä kävi kanta wälkk,
Kuin sä seiso seinä paisto,
Kuin sä istu muaa iloizi."
a) Neitonen (uottaissa).
Kukku Kultainen Käkönen
Hälkyttele hietarinta,
Papurinta paukuttele
Saran mansikka sanele:
Käynkö minä wiikon willa-piäänä,
Kauwan karwakassikkana?
Käynkö wuuen tahi kaxi,
Waan käyn kaikehen ikääni?
Tahik' ei täyttä tätä wuotta?
Tuo Jumala tuota miestä,
Jonka sormuxet sopisi,
Rinta-ristit kelpoaisi
Joka naija nakkojaisi!
Ällös tuhma tullekkohon
Kewy-kanta keikuttohok';
Kuin ei tullek tuuhiammat
Koriammat kohte käynek,
En minä sinä ikänä
Kuunna kullan päiwinääni,
Nuku nurjuren nutulle
Painu paikka-kukkarolle,
Raja-kenkälle rakastu.
Waan kuin Tuttuni tulisi
Ennen nähtyini näkyisi,
Wirstan wastaan menisi
Peninkulman pepeltäisin.
Tuollen kaulahan kawaisin
Jos ois kaula kalman luissa,
Tuollen suuta suikkajaisin
Jos ois suu suen weressä,
Tuollen kättä käppäjäisin
Jos ois kiäärme kämmen piäässä,
Tuollen wiereni menisin
Jos ois vierus wertta täysi.
Tie Jumala purje tuulta
Eli ratki raswa tyyntä,
Ettei tuon Poloisen Pojan
Sormet soutaissa kuluisi!
Käet on wettä wellotessa
Sormet suotta soutellesa.
Kussa lienet Kultueini
Muualla missä Marjueini?
Liekö muaalla wai merellä
Waan lie Ruotsin rantaisille?
Saran salmissa sywissä.
Jutin jalassa pahassa?
Jos' on werta piäälä polwen.
Tehkäm liitto Lintuseini
Sala-kauppa Kaunoseini
Ettei jälki jäällä näwyk
Jäälä nisku iljaneilla!
Tule tuuli, lähe laiwa,
Suaata saana sille muaalle
Kussa kultain kuunteloopi
Kasa-kenkä kassonoopi!
Jos ois tuuli mielellissä
Ahawainen kielellissä
Sanan toisi, sanan weisi,
Sanan liijan kiikuttaisi.
b) Akka.
Wiikon uotin wihkihitä
Kauwan kaunista walihtin,
Wiimen sain wihaisen miehen
Liha-syöjä, Luun puria,
Weren uuwelta wetäjä,
Piti wissa wieresseini
Nahka ruoska naulahalla,
Pois on potki uutimesta
Alta waipajan alahte.
Niin on minunkin miehelle!
Kätty karttu kainalossa
Settu säiwes olka piäällä,
Jolla lyywä kolkkojoopi.
c) Ukko.
Pahoin tein poloinen poika
Omalleini Waimolleini;
Syrin söi, selin makaisi,
Kuin tupahani tuloopi
Muotoansa mulisteloo,
Silmiänsä wiäärettellöö.
Wihta on wiäänätty kätessä
Kopra tukkia haroopi.
Josma wasta Waimon saisin
Sylisseini kanteleisin
Suuta sunkin suikkajaisin.
Mika lie minua luonnut
Kuka kurjoa kyhännyt,
Näillen päiwillen pahoiilen
Mokomille miel-aloille!
Woi Isonen, woi Emonen,
Minnekäs minua loit!
Tälle suurelle surulle.
Mokomille miel'aloille;
Joka ilta itkemääni
Joka wiikko wieremääni
Joka kuu kujertamaani?
Mahoit ennen Äiti rukka
Pestä pieniä kiwiä,
Kapaloija karttuisia
Tuuwittella turpehita.
Liekutella lehti puita
Mytöstellä mättähitä,
Ennen kuin minua loit
Joka ilta itkemääni,
Joka wiikko wieremääni
Joka kuu kujertamaani!
Illat itkin ikkunassa
Uaamut aitan kynnyxellä,
Wiikkauwwet wesi kiwillen
Kuukkauwwet kujaisten suussa.
Ei itke Iso minua
Eikä weiko wierettele.
Ei ole sitä Sisärtä
Ei sitä Emoisen lasta,
Jolle huoleni sanoisin
Pakisin mieli pahani.
Ennen huaastan halkoisillen
Pakisen pajun wesoille,
Nep' ei kerro kellenkähän.
Jos ma wierallen sanoisin
Wieras wiijexi tekisi,
Wielä pa kohta kuexikin.
Isä kuoli, Emä jätti,
Jätti mulle jäiset kenkät,
Jätti jäisillen jälillen.
Allaalla on Allin mieli
Uijessa wilua wettä.
Alempana Armottoman
Käywessä kylän wäliä.
Niin on niin minun Emoini,
Kaswatit Kanoja paljon
Koko joukko Jouhtenia!
Tuli lempo niin lewitti
Tuli haukka niin hajotti.
Niinpä wierin weljesteini
Niin kuin puut pinosta wieri.
Saunan kiwet kiukkuasta.
Niin häitti minun Isäini
Kuin kala kiwisen rannan,
Niin häitti minun Emoini
Kuin Orawa kuiwan kuusen.
Älä häitä Herra Jesus
Hylkiä hywä Jumala!
Hoita Herra huolelista
Huolelisen Waimon lasta!
Niinpä sano huolellinen
Suruillinen surkuttele.
Woi Luoja kuin minua loit
Orjaxi osallisella!
Mahoi ennen Luoja luuwa
Luuwa luotoja merehen,
Kuinsa sa minua loit
Orjaxi osallisella
Wankixi waraallisella!
Mahoi ennen Luoja luuwa
Luuwa luotoja merehen,
Sata suaaria salohon,
Kuinsa sa minua loit
Näillen päiwillen pahoillen,
Portahillen pyörywillen
Warwuillen wapuisewillen!
Tule se tuuli, paista se päiwä,
Laske se laiwa irralle,
Joka minua ottais orjuwesta
Piäästäis palkan piikuwesta!
Waikka wiereisin weteeni
Kuaatuisin kalajokeeni,
Weikoxi weten kaloille;
Siijat silmääni sipuupi
Hauwit piääni harjoeisi.
Mut kuka tuolla kullalleini
Pyhä paijat pyykinööni,
Arki paijat antanooni
Nästykit näpertenööni?
Köyhä mies ketua kynti
Kynti kymmenen wakoa,
Siihen Sirkuiset sikisi
Warpuiset warastamahan.
Pajulintu palkulainen
Äkättiini, käxittiini,
Wiemään wiimeistä jywää.
Pierettiini, pyntättiini,
Wesi silmästä sirisi
Weti noukkaisen nenästä.
Laitettiini lain etehen
Tuotiin Kurki Tuomarixi,
Laklat[1] lautamiehehixi;
Kurki kurkunsa ojensi
Yli pöywän sanomaani:
"Ei warasta hywäxi tehtä;
Tahi korwat karsittaani
Tahi piäätä leikattaani!"
Piääsky lausu pöywän piäästä:
"Waraspa olet itäk'kin,
Otat otria osaisi
Tattaria tarpeheixi,
Rukihita mielin miääri.
Empähän minä warasta,
Olen ihmisten ilonna
Riemu kaiken Ristikunnan."
[1] Karjalaisiin puhen-parsi, jolla ymmertään Allit.
Wenäläinen wainolainen
Ijankaiken kiertolainen,
Souteloopi jouteloopi
Niemen nientä kiertelööpi,
Ymperi ylänjokia
Kahen puolen karjan maita.
Neitonen kujerteleepi
Wenäläisen wenehessä
Karjalaisen kaitehessa.
Isopa rannalla laseisin [tahi: laikeiksen]
Kujerosta kuulemaani
Waikutosta wuaatimaani.
Lunasta Iso minua!
"Mille mä sinun lunasta?"
On ha sulle kaxi Runnoo
Pane pantixi parahan!
"Ennen luowun Neijostaini
Ennen kuin parasta Ruunastaini."
Wenäläinen wainolainen
Ijankaiken kiertolainen,
Souteloopi jouteloopi
Niemen nientä kiertelööpi,
Ymperi ylänjokia
Kahen puolen karjan maita.
Neitonen kujerteloopi
Wenäläisen wenehessä
Karjalaisen kaitehessa.
Äitipa rannalla laseisin
Kujerosta kuulemaani
Waikutosta wuaatimaani,
Lunasta Äiti minua!
"Millä mä sinun lunasta?"
Onha sulle kaxi Lehmä
Pane pantixi parahan!
"Ennen luowun Neijostaini
Ennen kuin parasta Lehmästeini."
Wenäläinen wainolainen
Ijankaiken kiertolainen,
Souteloopi jouteloopi
Niemen nientä kiertelööpi,
Ymperi ylänjokia
Kahen puolen karjan maita.
Neitonen kujerteloopi
Wenäläisen wenehessä
Karjalaisen kaitehessa.
Weikopa rannalla laseisin
Kujerosta kuulemaani
Waikutosta wuaatimaani,
Lunasta Weiko minua!
"Millä mä sinun lunasta?"
On ha sulle kolmet miekkoo
Pane pantixi parahan!
"Ennen luowun Siskostaini
Ennen kuin parasta miekastaini."
Wenäläinen wainolainen
Ijankaiken kiertolainen,
Souteloopi jouteloopi
Niemen nientä kiertelööpi,
Ymperi ylänjokia
Kahen puolen karjan maita.
Neitonen kujerteloopi
Wenäläisen wenehessä
Karjalaisen kaitehessa.
Sisko pa rannalla laseisin
Kujerosta kuulemaani
Waikutosta wuaatimaani,
Lunasta Sisko minua!
"Millä mä sinun lunasta?"
On ha sulle kolmet ruunua
Pane pantixi parahan!
"Ennen luowun Siskostaini
Ennen kuin parasta ruunustaini."
Wenäläinen wainolainen
Ijankaiken kiertolainen,
Souteloopi jouteloopi
Niemen nientä kiertelööpi,
Ymperi ylänjokia
Kahen puolen karjan maita.
Neitonen kujerteloopi
Wenäläisen wenehessä
Karjalaisen kaitehessa.
Sulhainen rannalle laseisin
Kujerosta kuulemaani
Waikutosta wuaatimaani.
Lunasta Sulhainen minua!
"Millä mä sinun lunasta?"
On ha sulle kolmet laiwoo
Pane pantixi parahan.
"Ennen luowun laiwoistaini
Ennen kuin parasta Morsiammestaini."
Nyt mä koston toiwotan
Luoja koston tuokoon!
Isän ruunat karketkoon
Paras weto aika!
Nyt mä koston toiwotan
Luoja koston tuokoon.
Äitin lehmät haletkoon
Paras lypsyn aika!
Nyt mä koston toiwotan
Luoja koston tuokoon,
Weljän miekka katketkoon
Paras sota aika!
Nyt mä koston toiwotan
Luoja koston tuokoon.
Siskon ruunut häwitköön
Paras ilon aika!
Nyt mä koston toitotan
Luoja koston tuokoon,
Sulhaisen laiwa juksuoon
Paras kaupan aika!
Wenäläinen wainolainen
Tappo Isän. tappo Emän,
Tappo wiisi weikojaini
Kuusi kummini tytärtä,
Seisemän setäni lasta
Tahtopa tappoa minua;
Minä piääsin päistärihin
Päistäret tulehen sytty,
Minä piääsin aijan piäälle.
Aita kuaatui kahen puolen
Minä kuusehen kawaisin.
Kuusi kuuexi muruixi
Seisemäxi seipähäxi,
Minä länsi lehtohoni
Lehto mulle sauwan anto,
Sauwa minun tielle suaatto
Tie minun talooni wei;
löysin Emännän leipomasta
Tyttären taputtamasta.
"Emäntäini, muoriseini,
Tie minulle kakkarainen,
Kiwen silmän suuruinen
Kanan munan muotoinen,
Lepän lehen luaajuinen
Koiwun lehen korkuinen!
Minä kakkara kalamiehelle
Kalamies kaloja anto.
Minä kalat Riihmiehelle
Riihmies minulla jywiä,
Minä jywät Posson suuhun
Possi mulla kylkiänsä,
Minä kylki koiralle
Koira mulle Orawan haukku,
Minä Orawan Kokoille
Kokko mulle siipiensa,
Siipiensa sulkinensa
(Kaiki kannuns-jalkonensa)
Jolla lensin löyhyttelin
Yheren meren ylite
Meren puolta kymmenetta,
Kahen kaupunin lewiten,
Jos ol' puut punaisit, muaat siniset,
Lehet lemmon karwalliset,
Kukot kulta-kannoxissa
Kanat waski-warpaissa,
Tyttäret tina-siloissa
Waimot waski-waljahissa,
Nuoret miehet miekka wyöllä
Wanhat ukot uunin piäälle.
Siel' on seinät senkin luista,
Siwuseinät Sirkun luista,
Peräseinät Petran luista
Owen seinät Osman luista,
Kiukkuwa meren kiwistä
Laki Lahnan suomuxesta.
Silta silkillä silottu
Pöytä kullasta kuwattu,
Rahi rauwasta rakettu.
Onnen Kukko pöywän piässä
Joka lattia lakasi
Sinisexi siiwillensa
Punaisixi purstollansa.
Rikat kantoi Rijan tyttö
Perille isäsän pellon.
Josta kuulu Kukon laulu
Herran huuto huonehesen
Jossa Muaaria makaisi
Puhas Poika putsutteli."
Muut syöwät muru-kaloja
Minä Kiiskiä kitustan,
Muut juowat olut punaisten
Minä wette wiilettelen,
Muut kenkässä käiweröiwät
Minä wirsussa wipelen.
Niin minua niittutointa
Pientä lasta pellottointa,
Eik' on niitun niitäjätä
Eik' on pellon kyntäjätä!
Muut niitit Isoinen niityn
Minä rauka raunioita;
Minä kynnän muita maita
Aho-liepeita ajelen
Lepikoita lennettelen.
Kylwin otrat Suomen muaalla
Wiskaisin Wiron selällä.
Josta wilja wirtuaisi
Vilja wirtoisen sisellän.
Anna Jesus ora-wuota
Jumala jywä-kesämmä,
Ette sais orjatkin olta
Wierettekin wein wetäjät!
Kulerwa Kalewan poika
Läxi soitolla sotaani,
Ilon lyen muilen mailen
Kulleroijen Karjalaani;
Sanoi Isälle sanoman:
Hywästi hywä Isäni!
Isäini elättäjäini,
Itket kös sinä minua?
Koskas tiijät kuolleeini,
Meren jälle jääneheini?
Kansasta katonneeini
Wäeistä wähenneeini?
"En minä sinua itke
Poika toinen tehtäneeni,
Wielä markoa parempi
Taaleria taitawampi!"
Äitiseini kultaiseni!
Minun kaunis kantajaini,
Isäini imettäjäini
Etkös Sä minua itke?
Koskas tiijät kuolleeini
Meren jäälle jäänneeini,
Kansasta katoneeini
Wäeistä wäheneeni?
Älkös surko mun sukuni
Hellitelkö heimoeini,
Jos mina kulollen kuollen
Meren jäällä jähmettynnä!
Jos minä kulollen kuollen
Meren jäällä jähmettynnä,
Sitä surkokoon sukuni
Hellitelköön heimoweini!
"Poikoseini kultaseini
Etkös tunne Äitin iääni,
Äitin sytäntä sylite?
Niin minä sinua itkän
Niin pa parun Poikostaini,
Ett' Lumet näisit niljenexi,
Ja ne niljet sulix' maixi,
Sulat muaat wihoittamaani."
Minä mies metän käwiä
Uros korwen kolkuttaja,
Käwin mä korwet kolkuttellen
Salot synkät sylkyttellen,
Kankaat kaiket kaikottellen.
Ammun Tetren, ammun toisen,
Ammun kohta kolmanenkin,
Putoisi puhas lumelle
Rahat hankelle hajoisi.
Niin ennen Etuinen-Muori
Wiis anto wiitan nyppylältä,
Kuusi kumpun mättähältä
Sejseman selänältä.
Mut tämä nykyinen Muori
Kerran kuussa kuokkajaa,
Ei sitäkän siiwollein.
Lepy lehto, kostu korpi,
Taiwu ainonen Tapio!
Metän Hippa Halliparta
Metän kultainen Kuninkas,
Hopiainen hallehtia!
Anna mulle ainosiais,
Kanna mulle kainosiais,
Kullasta kulisiwia
Hopiassa helkewia!
Pistä willainen piwoisi
Kasta karwa-kämmeneisi,
Kämmeneisi kymmeneisi,
Yhtene kesässä yönnä
Ehto yönnä ensimäissä,
Minun miehän ehtiwän eteen
Pyytäwän pyyreen!
Anna juosta juotusasti
Wikewästi wiilettella,
Tuihakasti tuulettella,
Läpi wijan wilmekköihin
Läpi kankain kapekkoihin,
Läpi soihin, läpi maihin
Läpi korpiin kowiin!
Jos tule joki eteisi
Silki sillaxi siwalla,
Puna paula portahixi
Hako syrjään sysäjä!
Kuins tunnet Uron tulewa [Tässä on puhe Jänixesta.]
Tupita urowa myöten,
Juoskoon kullaissa käränä,
Hopiaissa sykkyränä,
Tuo tulla tuuhattelloo!
Jok' on jäykä juorulleen
Sitä wirkiste wisalla,
Kaikota kari-perälla.
Että witsa winkaisoopi
Pajun latwa parkaisoopi!
Ota wihta wiiakkosta
Koiwun kolmen kannaxesta,
Katajata kankas muaalta,
Jolla arkoja ajelet
Nuorukkaista nouattelet!
Jok on laiska juoremaan
Sitä siimalla siwalla,
Rauta ruoskalla rawauta!
Joka poskeen puskeexe
Tielle korwista kohoita,
Siwalla häntä siwullen
Eli piäähän paukauta!
Kuin ei ole tällä muaalla
Tuowos muaalta tuonemalta,
Wetyis wesinkin takoa.
Yli pyytäjän yhexen
Yli kuaatajan kahexan,
Wiijen Wiipurin wäliltä
Kuuen linnan kuuluwilta
Aita muaahan kuaatukooni
Seisemältä seiwäswäliltä,
Josta wilja wirtowasi
Wiljan wirtoisen sisälle!
Lapin luaajalta salolta
Pohjan pitkältä perältä
Kynttä kaiken karwallista.
Karhun Vakoissa.
(Mehtään mentywään).
Tuolla Korpi kuumottaapi
Salo siintäpi Sininen,
Tuonek mieleni tekööpi
Aiwoni ajatteloopi,
Muihen miesten mehtimaille
Uroisten eri-saloillen.
Neizyt Muaaria Emoinen
Puhas Muori muuollinen,
Entinen Elo-Emäntä!
Lyöten lykky wuaatehisi,
Anti paitoisi paneten
Minun pyytöpäiwinäni,
Sinun anto aikonaisi.
Laske jola juoremaani
Wirka wippelehtemaani,
Ammatti awittamaani.
Suxeni matoo matona,
Koiran' willan kuontalona,
Minun saatua saloon,
Mehti maillen mentywäini
Metän matkalla mustalla
Kowan korwen koitellessa.
Waan jos mehte merkin antaa
Niin sano, Salon Isäntä?
Ei ole turkia yhestä
Kelposta kahen nahasta.
Waan jos Sä satoja annat
Tuhansia tuppoeillet,
Niin minä werkaani wetelen.
Panen Saxa-paltinaisen,
Sillat silkillä siwutan
Suon sammalet sametill',
Veralla wetelät paikat,
Kunniaxi kunnon Herran,
Etuxi mehän Emänän.
Hiijen akka, hiijen eukko,
Hiijen ainua Emäntä!
Korjo nyt koiriaisi
Raiwa nyt rakkiaisi,
Tieltä miehen onnelisen
Tieltä Uroin awuri!
Laita nyt lakia neuwwo,
Koske nyt konia konsti,
Jolla miestä mielyttälet!
Hiihtemääni hiljalleeni
Vetämään weran tielle,
Mehte tulkooni awuxi!
Emäntä hywä tapainen,
Metän Hippa Halliparta!
Pistä miekkaisi mereheen
Jolla Karhun kuaataiaisin
Metän onnen ottelisin,
Ilman muihen tietemetä
Lapin lasten luulemata!
Annika Tapon Emäntä
Naita meiten miehiämme!
Uuwista uroitamme,
Messä mieli tyttärille
Karwa rinnoilla kawota!
Kell' on kaswot kaunihimmat
Sinisimmät silmän ripset,
Kuuliammat kulman karwat
Kuin on miehelle minulle?
Miehen mänty on metällä
Kuunna paistaa kuusen oxat
Hopiana honkan oxat
Päiwänä Petäjän kälkä;
Ohtosen pesän owelle
Mehtä haisuupi hawuillen
Katajoille katkuaapi.
(Kuin on wioittu.)
Ohtoseini ainoseini
Mesi kämmen kiäärösäini,
Emminä sinua pannut
Eikä toinen kumpalini!
Ite hairait hawoilta
Ite wierit wempeleltä,
Kuaawuit koiwun konkelolta
Lepän lenkolta lipeisit,
Puhki kultaisen kupuisi
Rikki marjaisen mahaisi;
Yöt on syxyiset pimiät
Syxyiset hawut liwiet.
(Jos piäällen syöstexeen.)
Tunke turpaisi kulooni
Paina piääsi mättähäsen!
Syö se kultainen korenta
Lepi kielen kantemeisi!
Kätke kynnet karwohoisi
Hampahat, ikenihisi!
Lyöpä lukko luihen piäälle
Haitta hammaisten etehen!
Leukoin lewiemätä
Hampain hajowamata,
Willa suusi! willa on piääsi!
Willa on wiisi hammastaisi!
— Lyökämme kättä kämmenillä!
(Pewon syntyminen.)
Tuol' on Ohto tuuwiteltu
Kuusen latwan kukan alla,
Pienehen petäjän alla
Rahin rautaisen nenälle.
(Kotiin tuuwessa.)
Lähe kulta kulkemaani
Hopea waeltamaani!
Kultaista kujoa myöten
Hopiaista tietä myöten.
Waskista wajoa myöten;
Wasten warwikko-mäkiä
Kohten wuorta korkiata!
(Kotiin tullessa.)
Pois pojat porstuwista
Piijat pihti puolisista,
Uron tullessa tupaani
Miestän mäntywän sisällen!
Tupa on tehty miesten tulla
Talli hewoisten asua,
Sopiko turpa tupaani
Nenä nelis-soppiseen?
(Piäätä leikatessa.)
Nenän otin Nokolta
Nenän nenättömältä;
"Mitäs sinä sian panet?"
Panen hawun kolmenkannon!
Silmän otin Nokolta
Silmän silmittömältä;
"Mitäs sinä sian panet?"
Panen hawun kolmenkannon!
Korwan otin Nokolta
Korwan korwattomalta;
"Mitäs sinä sian panet?"
Panen hawun kolmenkannon!
(Pääkallon honkaan pannessa.)
Nyt on luihen luske,
Luihen luske, päihän paukeh,
Kowa hammaisten kolina.
End of Project Gutenberg's Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi, by Various