The Project Gutenberg eBook of Runoja: Uusi sarja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Runoja: Uusi sarja Author: Severi Nuormaa Release date: December 12, 2020 [eBook #64027] Language: Finnish Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA: UUSI SARJA *** RUNOJA Uusi sarja Kirj. SEVERI NYMAN [Severi Nuormaa] Tampereella, Wesanderin Kirjakauppa, 1900. SISÄLLYS: I. Maailman Golgatalla. Laiva merellä. Laki. Itätuulessa. Revontulet. Hengen vapaus, I-III. Tampereen työväenopistolaisten marssi. Ziion. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talossa. Suomen laulu. Nyt valitkaa. II. Z. Topeliukselle. Juhani Aho. Vanha mökki. Toivioretki. Käynti Viktor Rydbergin luona. III. Kesämuistoja, 1-6: Ann' mennä, tyttö, sen venhon vaan. Käyt sylihini. Mun valkolumpeeni virkenee. Sinä olet kuin kukka nukkuva. Tule tänne vielä mun luoksein. Me sousimme kerran. Sin' olit lapsuuteni Kaarin kaunis. Edelweiss. Kaksi kukkavihkoa. Uudessa purressa. Ruskeatukkani. IV. Joulu-yö. Joululaulu. Uuden vuoden ajatuksia. Etsinnässä. Elämä. Kansan vainoa. Itämaille. V. Pakkastoiveita. Eräälle maailman parantajalle. Ritariaikaan. Jos mull' olis Buddhan viisaus. Pojalleni. Kuin hiipuva hiilos tummentuu. Kukkia. Rikas mies. Opriksella. Aleksanterin patsaalla. Integer vitae. Loviattaren lapset, I-IX. Din moders namn det, o yngling, är Det käraste bland de kära. Hon gaf dig lifvet; hon det begär; Se, dagen slocknar; -- o yngling, svär Att skydda din moders ära! _Z. Topelius._ I. MAAILMAN GOLGATALLA. Niin liki kuin suinkin sun suuruuttas He tahtovat heitänsä nostaa. Ja sun valtas ja voimas ja kunnias He tahtovat kullalla ostaa. Ja Jumalan armoa julistain He kulkevat maita ja merta, Mut sun armos he mittovat miekoin vain, Ja tiensä tihkuvat verta. Ja orjainsa lyömistä tiilistä He pystytit templit ja pylväät, Ja kulta- ja hopeahelyillä He peittivät alttarit ylväät. Ja he panivat papit ja tuohukset Sun nimeäs vartioimaan, Ja kirkon kirot ja autodafet, Ja käskivät kellot soimaan. Mut oman valtansa vartiaks He alttarin ylle sun naulaa. Ja ne hymnit Herran kunniaks Ne itsellensä he laulaa. Ja kansat on yhtynyt kuoroihin: "Tiet, portit laveiksi luokaat!" Mut kultaristillä alttarin Sinä värjyt ja huudat ja huokaat. Ja ma näen sun surusi kyyneleen Läpi juhlasuitsujen sauhun, Ja mä kuulen sun äänesi sortuneen Yli Kyyrie eleeson-pauhun: "Oi isäni, miks ylenannoitkaan Minut maailman Golgatalle, Vuostuhanten tuskaan ja kuolemaan, Ja pilkan ja pistojen alle!" LAIVA MERELLÄ. Kas laiva seilaa Tuoll' ulappaa! Sen silkopinnassa Ylväsnä peilaa Mastoa ylhää, Rautarunkoa, Kanuunaa. Meren vapaan, laajan Se alleen sortaa, Ja sen kalvon kirkkaan Sen keula murtaa. Ja kuohinat alta Pisarten miljoonain Ne on kulkijan kunniasoittoja vain, Ja ne tunnustaa Majesteettia laivan Ja mastoa ylhää, Rautarunkoa, Kanuunaa. Ja laivan, laivan on valta! Mut malta -- Käy henkäys ilmassa vienoinen, Se on Jumalan vapaa tuuli. Ja meressä pisara pienoinen Sen tuulosenkuiskeen kuuli. Ja pisarat sadat sen kuulevat, Ja ne miljoonat. Ja värähdys ulappain pintain Se on värähdys pisarten rintain. Ja laiva se kotkana uljasna kiitää, Meret laajat tallaa, Meret vapaat, laajat ja kummat. Ulapan päällä se leikiten liitää, Aaltoset sortuvat allaan, Aaltoset taajat ja tummat. Mut taivahan tuulet tuiskii, Ne aaltojen korvahan kuiskii: Vapaista merten ja ilmojen ääristä, Vapahan, vapahan ylhistä määristä, Ett' on vapahan valta, voima, Jumalan antama, aateloima... Ja aallot ne vinhasti värjähtää, Ja ulappa se yrmyy ja ärjähtää, Ja meri kuohuu ja kiehuu. Ja pisarat pienoiset, miljoonat Ne vaahtivuorina hyrskyilee, Ne syvärit halkovat huimaavat, Ja ne tähtiä kohti tyrskyilee. Ja laivaa ne lastuna kiikuttaa, Jok' aaltoset alleen sorsi, Sen rautaiset liitot ne liikuttaa, Ja sen mastot on niinkuin korsi Ja sen sortajan ylvään Ne yltään heittää, Ja sen hylkynä pohjaan peittää. LAKI. Siit' asti kuin Siinailla vapisi maa, Löi tulta ja suitsui sauhu, Kuin, kuullessa Herran pasuunaa, Koko kansan valtasi kauhu -- Siit' asti kuin Israel siirrettiin Pois orjasta vapahaksi, Kuin oikeus ohjaks piirrettiin Ja laki langettajaksi -- Siit' asti se oikeus väkevä on Yhä vielä, kuin salama Siinain, Ja laki on muuri murtumaton, Yli miekkojen, tykkein ja miinain. Siks vielä sen, ken sitä vilpistää, Se Herran voimana kostaa, Ja sortajan keihäät kilpistää Ja sorretun pystyyn nostaa. ITÄTUULESSA. Täm' on isojen vihojen vaikea maa, Tämä Suomen ranta rukka, Täm' on tuhanten surujen tuttu maa, Täm' on syksyn surkea kukka. Miks vaalisin kukkaani värjyävää, Kait kohta sen hyytävi halla? Kait pian se jo kylmänä kimmeltää Sen tulevan talven alla. Vain Luojani tiesi ne viljavat veet, Ne, joilla sen kostutin juuret, Ne hurmevirrat, ne kyyneleet, Ja ne hikihelmeni suuret; Sadat kerrat jo sentän sen kylmäsi jää, Ja sen turmeli valkeat vainon, Miks vaalisin kukkaani värjyävää, Suon kuolla jo kukkani ainon. Ei, ei! Se ei kuolla, ei kylmetä saa, Ei jouda se koskaan hukkaan! Niin kallis on kansalle syntymämaa, Se on suostunut surujen kukkaan. Minä valvatan vieläkin vienoistain, Siks kun mulla sykkivi rinta, Ja mä varjelen maatani mairettain, Jos henkeni ois sen hinta. Mit' on kylvänyt runsas rakkauten', Se vihanko viimoja horjuis? Se horjuisko valtoja vääryyden, Sit' eiköpä totuus torjuis? Käy tänne vain vihan, valheen mies, On turhat sun tahratut kalpas, On tuttuja meillä sun tummat ties, Ja portill' on vartio valpas! Sä päällemme peikot nostaos vain, Joka polvulle pankosi ansa, Ja hylkiöt kullalla ostaos vain, -- Jää jäljelle Suomen kansa. Kysy, mit' on sen laki ja oikeus, Ja mihin se hintahan myödään, Jok' ainoa mies on Vibelius, Kas' jäykkänä kirjahan lyödään: Se on ollut se yksi ja ainoa, Joka tuonut on tuskissa hoivon, Se on ollut se yksi ja ainoa, Johon onnettuudessa toivon. Se on ollut aarteeni arvokkain, Sit' ei saa tallata jaloin! Se on annettu armona Jumalain, Se on vannottu keisarivaloin! Ei uhkaas se säiky, ei sorrantaas, Ja jos hetkeks sen herpoisi valta, Kuin Feeniks lintu se nousisi taas Ihan turmankin tuhkien alta. Se on Vestani kallis, mi valvonut on Mun kansani hengen tulta, Se on koskematon, se on kuolematon, Voi, ken sitä ryöstäis multa. Kevättoivon ken Suomesta sammuttais Ja kansalta onnen uskon? Ken päivyen taivolta riistää tais Ja pilven rannalta ruskon? Mun kansani kevät se kajastaa, Se on uskoni varma ja vakaa, Ja jos talvi nyt tuimana tuivertaa, Se on tuleva talven takaa. Ma jo auteret armaat siinnossa nään, Ja virtojen vuolahat välkyt; Kotirantojen koivut on vihreissään, Ja mä kuulen jo lintujen helkyt! Ja se kansani kevät se kaunis on, Sen on siivillä siunaus Herran. Ja se kevät on lämmin ja loppumaton, Ja se kevät on koittava kerran. REVONTULET [Kokoelmasta "Kotoisilla rannoilla", hiukan muutettuna.] On päivä poissa, ei hohda hanki, Ja yöhyt uhkavi Pohjolaa, Ja vait on järvi ja virta vanki, Ja yllä pakkanen paukkuaa. Mut kohta öisessä sankeassa Jo taasen taivolla salamoi, Ja päivä uusi on alkamassa, Ja koittamassa on uusi koi. Kas kuin jo loistavat pohjan pielet, Ja taivas kaarena kirkastuu! Ja tuolla, katsohan, valokielet Jo halki taivahan viskouu! On niinkuin taistoa tulten julmaa Tai valomerten tää myrsky ois, Kun liekin leiskuvin pohja huimaa, Ja päiv' on kirkas ja yö on pois! Kuin Noan aikoina taivahalle Sai Luoja kaarensa korkean, Ettei hän vast'edes vetten alle Hukuta kansoja kuolemaan, Niin meill' on merkkinä pohjan puolla, Kun tulet ilmoissa öiset lyö, Ettei oo Suomenkaan suotu kuolla, Vaikk' uhkais kylmä ja uhkais yö. HENGEN VAPAUS. I. Jos teräskahlein raskain ruumiin kietois, Ja alppein hurjain alle orjan hautais, Ja vuoren ylle vangin vartioksi Ois' asetettu Rooman armeijoita -- Niin kauvemma kuin kantais kotkain siivet, Ja loitomma kuin loistais tähtitarhat, Ja ylemmä kuin riittäis ääretyyttä, Sen vuoren alta nousisi orjan aatos. II. On ihmishenki vapaa sukujaan, Ja siks ei siedä painoa kahlehen halvan. Ja kukin yhtä hengen on aateliaan, Vaikk' yks on ritar' auran ja toinen kalvan. Ja hengen oma yksin on ikuisuus, Siks ei sitä sammuta sortajan miekka. Se tuhat vuotten vanhana aina on uus, Vaikk' kaikki muu on haihtuva niinkuin hiekka. Mut vapaus ja aateli velvoittaa, Ja ikuisuuden-aatteess' on tarkoitustaan. Siks hengen määr' on päin yhä korkeampaa! Ja aatos ei saa maatua multaan mustaan. Ja hengen mailla heimous yhdistää, Ja valon maill' on vallassa veljeys-aate. Siks katso kumi veljeä, ystävää, Jos sarkanuttu yll' on tai purppuravaate. Ja miss' on orja ainehen kahleissaan, Tai taisteluissa sortunut nukkumass' untaan, Sa avuks riennä veljenä holhoamaan Ja saata valon, vapauden valtakuntaan! III. Näet, ihmishengen vapauden valtakunta Se taisteluist' on nouseva vasta. Mut useat on uupuneina nukkuneet, Ja sadat ovat sotateillä hukkuneet, Ja tuhat on orpolasta. On tuhatmäärät turvatonta orpolasta Ja osatont', onnetonta. Te veljenkättä vaimeloisen antakaa, Ja pimeähän valoa kantakaa, On pimeätä pirttiä monta! On pimeätä, valotonta pirttiä monta, Ja rintaa turtumillaan. Te lämpöä luomahan rientäkää, Ja lemmettömän elontietä lientäkää, He kostavat siunauksillaan. He kostavat hyväntyön siunauksillaan, He kostavat töin sekä toimin. He kostavat tahdoin tarmennein Ja katsehin kirkkahin, varmennein, Ja vapaan hengen voimin. TAMPEREEN TYÖVÄENOPISTOLAISTEN MARSSI. Työ Suomen hyväks uhratkaamme, Kaikki työhön, taistohon! Siinä, miss' on onni maamme, Siinä meidän onni on. Kiistamieliin meill' ei aikaa, Kas kuin päivä kiiruhtaa! Kuule, kuinka huudot kaikaa: Työhön, työhön koko maa! Yks halla-yö voi viljat kaataa, Tai voi tulla turma muu! Nyt on tarvis kaikkein raataa, Työssä voima vahvistuu. Kiistamieliin meill' ei aikaa, Rivit tarkoin sulkekaa! Kuule, kuinka huudot kaikaa: Työhön, työhön koko maa! Luo työssä silmät taivaan puoleen, Sielt' on valo, vapaus, Sielt' on armot tulleet huoleen, Sielt' on työssä siunaus. Kiistamieliin meill' ei aikaa, Työ on kansan kunniaa! Kuule, kuinka huudot kaikaa: Työhön, työhön koko maa! ZIION. (Aihe v:lta 586 e.Kr.) Tytär Ziionin kaunis suree niin, Sen on suistunut uljas muuri. Laki Herran templissä tallattiin, Sen tallasi Baabel suuri. Tiet, portit Ziionin ikävöi, Ken juhlille enää kulkee? Sen palmuinkantajat Baabel löi, Sen portteja Baabel sulkee. Yli yötä hän itkee niin katkeraan Sen kaupungin ulkopuolla. He sortivat Ziionin, syntymämaan, Tekis itsekin mieli jo kuolla. Ei Ziionin tarhoissa tanssia näy; Päämiehet on verrattu peuraan, Jok' ei laidunta löydä, vaan harhaan käy, Jonk' on juoksu kuin vainotun teuraan. Te ohitse käyvät, katsokaa! Tää eikö koske jo teihin, Kun pakanat templiä saastuttaa Ja kajoo kanteleihin? He koskevat kansani pyhimpään, Kalut kallihit vievät he meiltä, Ne jotk' ovat Ziionin yksinään, Ja Herra on kieltänyt heiltä. He ryöstit mun parhaat poikani pois, Pojat Ziionin kempit ja korjat; Kuin kulta ne poikani puhtoiset ois, Ne nyt ovat Baabelin orjat. He polttavat ihon mun pojiltan', Ne jauhavat Baabelin viljaa, Ja Juudan neitsyet suruissaan Heit' itkeskelee hiljaa. -- -- Oi niin, oi niin! Kuka lohtua tois? Joko silmät liinalla peittäis? Joko kulkisi kauvas, ja hyljäis pois, Ja rannat raukat heittäis? Ja hän katsoo sen kaupungin raunioon, Mut ei raukene rakkaus laisin; Käten' oikia ennen unhottukoon, Kuin, Ziion, sun unhottaisin! Yli yötä mä valvon sun nousentaas. Ja mä huudan sen Herran puoleen, Jok' on turvanas ollut, ja kuninkaas, -- Hän on katsova kansan huoleen. -- -- Ja silloin on Ziionin loppuva yö, Kun sana saapuvi kerran, Ja se sana kuin tuomion leimaus lyö, Ja se sana on itse Herran: On Baabel suuri ja mahtava maa, Sen viinaa pakanat juovat, Siks kunnes ne hurjiks ja hulluiks saa, Ja suruja sillen tuovat... Mut Ziionin tyttären kyyneleet Minä pyyhin pois ja sen haavat, Ja sen hipiät, huolista mustenneet, Taas rieskan valkeiksi saavat! SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN TALOSSA. Siirryn linnani summiin suojiin, Astun hyllyjen huimain taa, Katselen Suomeni suuriin luojiin, Kuuntelen, kuinka ne lohduttaa: Tulkate tänne, pajarit tuhmat, Maatani väellä valloittamaan, Täällä on uskot, täällä on uhmat, Täältä, täältä me ammutaan! Tuoss' on Lönnrot, vartio vakaa, Suojassas ei surua lain: Huoleti tähtään töittesi takaa, Kanteletarten, Kalevalain. Siin' on Suomeni seinähirret Tuimat, tuhannenvuotiaat, Siin' on taistoimme tenhovirret, Voittolaulumme voimakkaat. Katsos velhojen suuret sarjat, Näetkös noitien armeijaa! Niill' on hiittenkin kaadettu karjat, Lyöty Louhea, Pohjolaa. Tääll' on turmihin tappaviinkin, Tääll' on taikoja tuhansiin, Tääll' on käärmeitten pistoksiinkin, Pahansuopainkin panemiin. Tuoss' on kieleni tutkijajoukot, Urhot uutterat, seppelepäät. Kiertivät korvet, kahlasit loukot, Tunsivat tundrat ja Vienan jäät. Etsivät yhteen heimoni suuren, Liittivät siskot siskoksiin, Juuttivat syvähän tammen juuren, Latvan työnsivät taivosiin. Sinis suruissa suurimmissain Silmäni toivoa välkähtää, Kunis pirtissä pienoisissain Laulut heimoni helkähtää. Niiss' on Suomeni seinähirret Tuimat, tuhannenvuotiaat, Niiss' on taistoimme tenhovirret, Voittolaulumme voimakkaat. SUOMEN LAULU. Tule, laulamme laulua Suomenmaan, Tule, laulamme raikkahin rinnoin! Koko kansa nyt käykösi soittelemaan, Sitä kannelta kuulua koittelemaan, Jota Väinämö soitti jo innoin! Se laulu on uskoa, toivoa täys, Se on tenhona taisteloihin! Ken vihamies kansalle surmaa suo, Hänet laulumme taika jo hurmaa tuo, Hänet laulaen sorramme soihin! NYT VALITKAA! Nyt valitkaa! Joko lepo ja yö, Tai taisto ja työ. Nyt valitkaa! Joko toivottuus, Tai se usko uus, Se usko, mi surman vuoretkin siirtävä on. Joka hakatun haudankin paatehen piirtävä on: Kuolematon. Nyt valitkaa! Joko orjan kieli Ja orjan mieli Ja orjan omatunto, Tai Suomen kieli Ja Suomen mieli Ja Suomen tunto ja kunto. Nyt valitkaa! Joko kulta ja kullan kunniaa, Tai isänmaa! II. Z. TOPELIUKSELLE. Kuningassurussansa Ihanteen mailma seisoo nyt, Ja runotarten kansa On harsoin peittäynyt. Ja aatteiden impein On silmät kyynelin välkkyelleet, Ja kauneuden impein On kaipiolaulut helkkyelleet, Ja ääressä paarien verhotuiden On kuoro impien itkusuiden, Rakkauden impein. Ja oksalla ylimmällä Nyt Sylvia siipehen painaa pään, On kaihomieli hällä, Hän kaipaa ystävätään. Ja kukkaset Suomen On murheissa mielin, kun hoitaja kuoli, Ja kesä-yöt Suomen On kuin olis niidenkin väikyssä huoli. Ja tuhanten rantojen partahilla On kuin olis mielillä murheisilla Siniveet Suomen. Mut urhoin vuosisadat Kiitostas kantaa maineistaan, Ja Suomen vuoksein radat Vapaista laineistaan. Ja nuorien kiitos On kiitos suurista aattehista, Ja pienoisten kiitos On kiitos riemuista puhtoisista. Ja ääressä paarien kallihitten Soi suista satojen, tuhansitten Kansasi kiitos. JUHANI AHO. (Kirjailijan kuvaan "Joululyhteissä" 1899). Sä ethän paho, Juhani Aho, Kun piirsimme tuohon kuvan? Ei palstan täytteeks, Mut miehen näytteeks, Ja pyysimmehän me luvan. Niin -- näytteeks miehen, Mi kansan tiehen Loi viitat katajasta. On oksat suuret, Ja huimat juuret; Ne viitat on viittoja vasta! Ne siintävät julki, Ja ne suoraan kulki Päin korpea, suota ja selkää; On määrämme loitos, Lie raskas se koitos -- Mut eksymist' emme pelkää. Kun viitat on vankat, Ja vartiot sankat, Ja tulet kukkuloilla. Jos herpoisi työkin, Ja jos yltäisi yökin -- Me jatkamme aamun koilla! VANHA MÖKKI. Kun sinut muistan, niin jo värähtää Sielussain omituinen onnen soitto; Järvellä aallot armaat läikkyää, Ja pihamaalla perhot väikkyää, Ja kallioilla hehkuu aamun koitto. Ja aamuruskon säihke kirkastuu, Ja mökistäni saapi kultalinna, Min pihall' leikkii prinssi hymysuu, Ja kuningatar kaunis kumartuu Sen puoleen, silmä välkkyin ihaninna. Ja min' oon hohtolinnan prinssinen, Ja kuningatar se on äitikulta. Ken linnaan veis mun vielä hetkeks, ken? Ja sois mun nähdä välkyn silmien, Tuon välkyn äidinrakkauden tulta! Oi, sinne kotipirtin hämäriin, Ja vuotehelle kaikkein rakkaimmalle, Jons' äidin silmä valvois nukuksiin! -- Mut siell' on ovet lyöty laudoin kiinn', Ja isä, äiti viety mullan alle. TOIVIORETKI. Me kuljemme kirkkotiellä, Kun aamu on kirkkainnansa, Kun kaikki on hiljaa siellä, Ja kun poikessa viel' on kansa. Me siirrymme hautausmaalle, Siell' lemuu ruusujen tuokse, Ja istumme pihlajan alle Tuon vanhan ristin luokse. Ja kuolemanristin juureen Ma vaivun elohon omaan, Ma haivun onneen suureen Ja kaihoon sanattomaan. Ja mist' on riemuni siellä? Mä sylihin lastani suljen. Ja mist' olen murhemiellä? Mä isäni haudalla kuljen. KÄYNTI VIKTOR RYDBERGIN LUONA Eräänä kirkkaana syyskuun päivänä sähkövaunu lähti suhisten kiitämään Humlegårdin ääreltä, ja moniaiden minuuttien kuluttua se jo poimutteli Djursholman kauniita lehdikkomaisemia. Sinä päivänä oli luonnossa erityinen juhlatunnelma. Koivut ja lepät laaksojen rinteillä olivat minusta sypressejä, ja oli kuin niiden latvoissa olisi suhahdellut outo, leppeä tuuli. Ohi vilahtavan virran polvekkeessa uiskenteli tyttö, ja sille lauloi aallotar tuttua laulua: Väna barn, ännu i hågen lika kyligt frisk som vågen, skönsta aeckros, som jag gungat skär och hvit på bölja sval! Blott en tid, och da skall drömma drömmur underliga, ömma, medan jemt sig lik min källa sorlar under björk och al. Ja kun puro edempänä, tuokioksi kadottuaan, jälleen kimalti esiin tuolta puiden lomista, tunsin minä siinä Kastalian laineet, ja rannalla seisoi Hermione puettuna laakeriseppeleeseen, tulevaisuutta kyselevä katse tummissa silmissään. Svea-tien risteyksessä vaunu pysähtyi. Vasemmalla kohoavalle kukkulalle kierteli polku puiden alla, ja siellä ylhäällä oli matkani määrä, Ekeliden. Mutta noustessani ylös kukkulan käytävää, tuntui mielessäni, kuin olisin astunut vanhan Parnasson harjanteita ja siellä nähnyt Kryysanteun, filosoofin, suremassa helleeniläisen hengen häviötä... Ja kohta olikin, Ekelidenin verannalla, edessäni hän, Viktor Rydberg, tämä pohjoismaiden Kryysanteus, tämä kaunisajatuksisen Gudmund-sepän jalo isä, sanomassa minulle sydämelliset: tervetuloa! Hän vei minut työhuoneeseensa. Minä katselin häntä ihastuksella ja kunnioituksella, joka yhä suureni, mikäli hänen puheissaan, katseissaan ja jaloissa piirteissään minulle selvisi täydellisin sopusointu henkilön ja kirjailijan välillä. Hän puhui paljon Suomesta, kansanrunoudestamme ja nuoresta kirjallisuudestamme, joista hänellä oli ihmeteltävän tarkat tiedot. Kertoi Indian ja Skandinaavian muinaistaruista, joista oli luonut oman syvämielisen, kauniin käsityksensä. Jutteli kohtia oman elämänsä ja teoksiensa historiasta -- kaikkea hienoudella, vaatimattomuudella ja sydämellisyydellä, joka sai minut paljon unohtamaan siitä, _mitä_ hän sanoi, ja kiintymään vain siihen _kuka_ sanoi ja _miten_ sanottiin. Mutta erittäin muistan, kun hän, suomenkielisistä sivistysriennoista puhuessaan, lausui: "Minusta on kaikki, mitä tehdään suomenkielen eduksi, rakkauden työtä". Ja hän, joka oli rehellisempi kuin muut totuuden etsinnässä, jalompi kuin muut rakkaudessaan osatonta kohtaan, hän, isien perinnön ja entisyyden muistojen suuri suojelija -- hän saattoikin niin sanoa. Huolimatta ikävuosistaan, oli hänen ryhdissään ja kaunismuotoisissa kasvoissaan pojan ilme. Ja kun hän, kertoessaan isästään, vanhasta soturista, oli vaipunut lapsiaikojensa muistelmiin, juoksimme me yhdessä lahdelle viettävällä viheriällä nurmikolla! Silloin, nuoruuden säteily silmissään, kuvittelin häntä Deksippoksena puhumassa Ateenan nuorisolle: Hvad vår verld är kallt förståndig, hvad vår verld är fåvitskt klok! ooh hon lönas för sin klokskap med ett bly- tungt träldomsok: verldens klokskap föder henne sorg och feghet, skam och svek. Fyll vårt land, o Zeus, med gossar, mod och tro och lust och lek! * * * * * Kaksi viikkoa senjälkeen olin Kööpenhaminassa varustanut matkalaukkuni kotimatkaa varten. Viktor Rydberg oli, lähtiessäni, kehottanut minua palaamaan Tukholman kautta ja luvannut silloin kutsua luoksensa myöskin pari ystäväänsä. Olin jo päivät pitkät elänyt tuon luvatun, minulle suuren juhla-illan iloisessa kaipuussa. Astuin ravintolan lukusaliin ja otin käteeni sanomalehden; mutta siinä oli suuri musta risti, ja alla kirjoitettuna: Viktor Rydberg. Kuinka paljon olisin vielä tahtonut kysyä häneltä, ja kuinka paljosta häntä nöyrästi kiittää! KESÄMUISTOJA. Ja ennen muita muistan sun, tyyni tyttönen -- _A. Oksanen._ 1. Ann' mennä, tyttö, sen venhon vaan, Mihin käänteli leyhkä tuulen, Niin leutohon lapsuusmaailmaan Ma soutelevamme luulen. Ann' mennä salmesta seljällen, Vaikk' ei se määränä oiskaan, Niin saapihan silmätä väljällen, Vaikk' emme sen yli voiskaan. Kah, kuinka kummasti ihanaa On katsoa kaukorantaa, Kun on hohdetta, heloa, tunnelmaa Niin loitos kuin silmä kantaa! Hei vain, nyt salmi jo soljuttiin, Ja tuoss' on aavaa selkää! Se haipuvi kiiltäen auteriin -- Sä ethän, tyttöni, pelkää? Ei tuossa luonasi lummekaan, Mi valkolehtenä päilyy, Ei pelkää se tuulta ja lainettakaan, Vaan huoletonna häilyy. Kait kohta kyllä, kun aamu saa, Sen koittaret hyppyyn vievät, Ja silloin sen posket punertaa, Ja sen lehdet on ihmeen sievät. Nyt, tyttö, on niinkuin jo ruskottais! Saa koittaret lumpeen viedä. Mut entä jos rusko se myrskyks sais? Mut siit' ei lumme tiedä. Jos meidätkö myrsky nyt yltelis? Niin onpahan allamme haaksi. Ja lumpeen lehden se huuhtelis Vain puhtoista puhtaammaksi. Mitä kuiskiko tuul'? Älä huoli lain, Ei kannata kuunnella heitä; Vedet välkkyvät nää -- se kuiskasi vain -- Olis itkujen kyyneleitä. On tuulilla turhaa tarinaa, Kun leikkivät kera hapsein: Tämä maa muka ois surun synkeä maa; Äl' usko niitä, lapsein! Nyt, tyttö, me käännämme venhon pois, Jo rastaat laulavat puissa. Tää rusko jos tyynen päivän tois Mun lumpeeni punertuissa! 2. Käyt sylihini, tyttö, mä tiedän Sun suureksi ystäväksi, Ja sun raittiit naurusi uskon Ma iloksi vilpittömäksi. Ja kesken leikkisi jällen Sun silmäsi kyynelehtii. Vain syämehen surun pisar, Se jo silmäkulmahan ehtii. On somat nuo aaltoset rannan, Sinä mullen aaltona välkyt. On lystit ne lintuset lehdon, Sinä mullen lintuna helkyt. Ja ma tiedän sun silmäsi välkyn Ihan aallonpuhtoiseksi, Ja ma tiedän sun laulujes helkyn Elos aamukiitokseksi. Mut -- kertako sullakin leikit Vain surujen summia salaa? Ja kertako vienoiset silmäs Salatulla outoja palaa? Ja sittenkö haudalla seisot, Johon toiveita tuhansin kannat, Ja vilppiä siekinkö saisit Sijast' uskollisuuden, jot' annat? Niin, silloin, silloin -- mä soisin Olis parhainta lapsi sun olla, Tai nukkuva nurmen kukka, Tai raita rannikolla. 3. Mun valkolumpeeni virkenee, Kun jo luulin tuulen sen taittavan, Sen posket ja silmät sirkenee, Sen tuuloset tuutivat terveeks vaan Se heilui jo heikkona, hentoisna, Kun aurinko kerran viipyili pois, Oli poskilta haipunut purppura, Ja oli kuin ihan se riutunut ois. Ja ma mietin jo: miksikä, luonto, luot Tän taimen kukkahan ehtoiseen, Ja sitte sen syksyn viedä suot, Ihan niinkuin toivehen rauvenneen? Mut pilvet poistui ja päivyt nous, Ja rannat laajalti kirkastui, Ja rannoilla allit ja sorsat sous, Ja seljillä auteret kultina ui. Ja taas ilokyynelet poskillaan Se vienona, armasn' ailakoi, Se kaipasi päivyttä, päivyttä vaan, Ei päivyttä ilman se elää voi. 4. Sinä olet kuin kukka nukkuva, Joka metsän piilossa lymyy, Joka illat arkana kimaltaa, Ja yöset uinuu ja hymyy. Sinä olet kuin kukka nukkuva, Joka auringon nousten herää, Joka valossa vartta ja väriä saa, Ja lämmössä tekevi terää. 5. Tule tänne vielä mun luoksein, Tule vaikkapa loitommas, Tule entisin kevättuoksein Ja hajahiuksissas! Tule, nyt on säihkyssä rannat, Täm' on onnemme maa, tule oi! Näm' on entiset leikintäsannat, Ja saarilta laulut soi. Tule, juoksemme niinkuin lapset, Ja ystävät vallattomat, Ja tuulessa hulmuvat hapset, Ja posket hohtavat! Tule nauruhun rattoisimpaan, Tule itkuihin yhteisiin! Tule kaulahan uskollisimpaan, Tule siskon suudelmiin! 6. Me sousimme kerran kun aurinko nous Ja kultasi sumuja veen, Oli aamuviherä vieno, Ja me keijuimme hiljalleen. Sinä lausuit: "Sumut ne meidän on! Kevät-untemme purppuraa"... Ja sun poskipäilläsi silloin Oli sumujen purppuraa. Kevät lyhyt se oli, mut me muistamme sen Ihan aikoihin syksyisiin, Se loi ruusuja onnemme usviin, ja ruusuja unelmiin. Se on totta, ne usvat on haihtunut pois, Ne jo syyskesän tuulet laas. Mut muistojen kevät kestää, Ja me rannalla istumme taas... SIN' OLIT LAPSUUTENI KAARIN KAUNIS. (Säveleeseen: Om Gud så vill). Sin' olit lapsuuteni Kaarin kaunis, Mä kuutamosta sulle kruunun tein, Ja hunnut hienot virran välkkehistä, Sun unelmaini linnaan vein. Oi Kaarin, Kaarin! silloin iloeltiin, Sun päilyi kevätkaste silmissäs. Oi Kaarin... sitten päilyi kyyneleitä, Mut Eerik on sun ystäväs! EDELWEISS. Alppien tyttönen antoi sen, Tyttönen tummatukka. Hältä se mulla muistona on Vienoinen vilukukka. Kalpea kukkanen edelweiss, Kukkanen ikilunten, -- Vilukko toivoini valkeain, Lumikki lempeni unten! KAKSI KUKKAVIHKOA. He koristivat mun kukkasilla, Lemmikeillä ja resedoilla Ja hienoilla heinän helpehillä Ja ruususilla Ja vienoilla violoilla. Ja toinen lausui: "Sun lauluistasi Sekin yks on niin nätti, että"... Mut toinen taas oli veitikas: "Täm' on kaikesta siitä", hän ilkkui näin, "Jota et ole laulanut, ystäväin". Mut hälle ma pilkat kostin, Kun kihlat hälle mä ostin. UUDESSA PURRESSA. Tuuliko se lempemme purren kaas, Vai sousinko matalikkoon? Tai sinäkö se ruorissa istuissas Sen ohjasit haaksirikkoon? En muista, mut siinä me erottiin, Me eri suuntihin uimme. Mut olipa se onni kun kuitenkin Me kumpikin -- pelastuimme. Sinut korjasi kulkija venheeseen, Ja ma seisoin rannalla surren. Mut sitte ma kuivasin kyyneleen, Ja tein ihan uuden purren. Sun valkean tukkas ma liehuvan näin, Siks, kunnes se haipui hukkaan; -- Ja minä taas tuuditan venheessäin Yht' impeä ruskeatukkaa. Ja hän se on veitikas! Rinnallaan En jouda ma senttimenttaaliks'. Ja niin sirkkasen sievä -- ma sanoa saan Tän oikeaks onnen vaaliks! RUSKEA TUKKANI. Ruskeatukkaista pikkuruistani. Naurusuistani, Voi sua veitikka vieno! Kuinka sa mun niin hullusti hurmasit, Sitte mun suuret toivoni surmasit, Sinäkin, sinäkin pieno! Hurmasit silmillä vilkkuvaisilla, llkkuvaisilla, Hurmasit kesää pitkin. Syksyllä sitte sä toisen kihlasit, Silloin niin sä mun sydäntäni vihlasit, Että mä oikein itkin! IV. JOULU-YÖ. Niin kuultihin enkelihymnit vienot, Ja valkeus verhosi Betlemin tienot; Se taivahisen tähden on kirkastusta, Mut silloin yli maan oli yöhyt musta. Hän toivoi, että tähti se kauvas loistais, Ett' yltä yli maan nyt yön se poistais, ja rakkauden sana ett' ijäti kestäis, Ja vihan yöhön kansoja eksymäst' estäis. -- -- Niin kuultihin kalketta Golgatalla, Ja surren seisoi Maria ristin alla, ja poika huusi kansoille armahdusta, Mut silloin yli maan oli yöhyt musta. Hän toivoi, ett' isä tämän anteeksi antais, Hän yksin, hän yksin syyn veljien kantais, Kait näin suuri rakkaus, toivoi hän, riittää! Sen valossa nyt kansat hänt' ijäti kiittää. -- -- Niin kuullahan taas tuhat vuosien takaa, "Kuin kaunis se on lapsi, mi seimessä makaa," Ja kirkoissa ja joulupuiss' on kirkastusta, -- Mut silloin yli maan on yöhyt musta. Ja on kuin yö se viel' olis Golgatan yötä, Ja kansat tekis eksyen vihan työtä, Kuin kaikuis yhä vieläkin: "Isä, isä!" Ja esivaate värjyisi temppelissä. -- -- Ja templiss' yli maan tuhat vuosien takaa Taas kuuluu, kuinka "lapsi se seimessä makaa". Mut _häll' _on toivo, maass' että kerran koittais Se aamu, jona rakkaus vihan voittais! JOULULAULU. Joulu armas on joutununna, Joulu-ilta kulta. Himmeli heiluu pöydän yllä, Kynttilöiss' on tulta. Piltti pienoinen hymyhuuli Kuiskii maahan rauhaa. Ulkona vinkuu vinha tuuli, Merten aallot pauhaa. Kuiski rauhoa, piltti pieni, Kuiski, kultahapsi, -- Että sen kuulis suuri Luoja, Kuulis ihmislapsi! Piltti pieni on seimessänsä, Uinuu ruusuist' unta. Ilma on kylmä, yö on musta, Ikkunoiss' on lunta. UUDEN VUODEN AJATUKSIA. Saa vuoden alkavan aamu, Ajanvaiheit' uusia tuoden; Luen kansani toivojen kirjaa, Mit' on kohdalla viime vuoden. On merkitty summalta sinne, Kenties yli äärien, mittain, Töit', aikeita, ahkerointaa Ja toiveita tuhansittain. Mä lehteä lehdeltä kuljen Ja siirtelen arkana kättä, Luen sivuja suoritetuita, -- Mut monta on täyttymättä, -- Jo kurjalta kurjuus lientyy, Ja onnens unhottamalla Veli kärsivän veljeks tuntee! -- Mut toista on lehdellä alla. Ja lehdellä valkealla, Min yll' oli piirretty toivo, Luen aian ankaran vastuun: Vain susi on sutten hoivo. -- Viha lakkaa, rakkaus voittaa! Mut aikakirjani vastaa: Te silmä silmästä tuokaa, Ja hammas hampahasta! -- Jo kuuluu: tieto on valtaa, Osaks suodaan se eksyvän veikon! Mut kirjani kiertäen vastaa: Ja valta on hallinta heikon. -- Jo yhteisvoimilla kilvoin Työt tehdään maan eduks tarkat! Mut satojen maana on maine, Ja tuhanten maana on markat! -- -- Ja mä käyn läpi toivojen kirjaa, Ja kättäni empien siirrän, Kun entiset toiveet turhat Taas uudelle vuodelle piirrän: Jo kurjalta kurjuus lientyy -- Valo kaikelle kansalle koittaa -- Työt maan eduks tehdään kilvoin -- Viha lakkaa rakkaus voittaa -- Jo päivyen ens säde ehtii Ens toivolle kirjoitetullen, Se vilkkuu väikyin vienoin, Mut on kuin se kuiskisi mullen: Sä uskoitko oikean voittoon? Ja uskoitko kaikkien nähden? Sä kaikkiko teit, min jaksoit? Ja teitkö sä toisen tähden? ETSINNÄSSÄ. Ma lemmin aatteita, vapautta, Ja pyrin jalohon kauniiseen, Ja etsin täydellä sydämellä Tiet' oikeahan ja hyvyyteen. Mut -- kuinka varmasti astunenkaan, Mun harha-askele maahan lyö, Ja tie on kaita ja vuori korkee, Ja uus on nousu ja uusi työ. Ken siis sun kauniille kartanoilles, Sä korkein, konsana ennättää? Kun tie on kaita ja vuori korkee, Ja kultaportit vain häämöittää. Ma kenties astunen harmaapääksi, Ja nousen, lankean vuorottain, Tai kenties kaadun ma kesken työtä, Ja kultaportit oon nähnyt vain. Ah, enpä voikaan mä ihmemailles Elossa ehtiä ikänäin. -- Mut voinhan kaivata, voinhan nousta, Ja silmät tähdätä sinnepäin! ELÄMÄ. Päin tuulista, tummaa taivalta uhmii Kulkija muuan. Minnekkä tie? Onnelan saariin, rauhalan rantaan, Sinne, mä toivon, vie tämä tie. Ja jos kerta sen rakkahan rauhan sa saisit Sun mielesi taas olis taisteluun! Ja jos löytäisit etsimäs onnelan saaret, Sä itkien kaipaisit -- etsintääs. KANSAN VAINOA. "Pois viekää, ristihin naulitkaa!" Näin hurjana huutaa kansa, "Ja sappea suuhun antakaa!" He kiljuvat kiukuissansa. Hän raadin etenen raastettiin, Ja juuttaat todistaapi: Hän on kieltänyt veroa keisarin, Hän templit tuhoaapi. Ja Kaifaat astuu kantajaks, Ja kirjaniekat pauhaa: Hän pyrkivi Juudan valtiaks, Hän on häirinyt Juudan rauhaa. "En syytä löydä mä yhtäkään". -- On kruunu ohimoissaan. "Hän on herjannut herraa, ylintään!" Hän seisoo purppuroissaan. "En syytä löydä mä yhtäkään." -- Hän on sortua ruoskain alle. "Et keisarin ystävä lienekään!" -- Hän viedähän Golgatalle. He syljit silmihin puhtaimpiin, Hän katsovi kaihoin heitä. -- Mut voi sitä kansoa kerran, niin, Ja voi sen temppeleitä! He tahrasit, pilkaten, parhaintaan, Jehova, nyt armoa anna: Jerusalem suuri on raunio vaan, Ja Israel kulkijanna! ITÄMAILLE. (Viktor Rydberg). Mikä kaiho se lienee mulla, Mi liikkuu rinnassain? Itämaille mielin ma tulla Luo oman armahain. Ja jos käy kuin haluaisin, Itämaille ma jäisinkin, Ja Saaronin liljaks saisin, Min taittaa armahin. Ja jos käy kuin haluaisin, Hän kiintää mun rinnalleen, Erottaa ei saa meitä laisin, Tulen silmänlohdukseen, Jota vie surun, riemujen ollen Luo Latsarin, Kaanahan, Ja Taaborin kirkkahikollen, Ja merelle Galilean. Ja kun tuulta on huimaavinta, Ja aalto on rauhaton, Niin Daavidin pojan rinta Kukan valkean turvana on. Mä oisin rypäle vienoin, Min on poiminut armahin, Ja nauttii huulin hienoin Ja vienonkaunoisin; Jyvänen, joka suodaan niillen, Joill' armon nälkä on, Ja tuodahan uskovillen Yli alttari-antimon. Mä vuotan ja kaipaan kerran Hänen ilmestymistään, Mä kaihoan kera Herran Ihan yhdess' elämään, Ihanimpaan itseni liittää Ruumiillani, sielullain. Yli kaiken tahdon kiittää Hänt' autuustoivostain. V. PAKKASTOIVEITA. Tää syksy on sairas aika, Elo kuoloa kohti riutuen käy. On taivas harmaa, Maa märkänä alla, -- Ja kalpeita kasvoja kaikkialla, Ei tuskin kirkasta katsetta näy! On kuin kävis nuorikin alla päin Ja velttona henkisi huuruja maan Ja valittaisi, Vaivaisen hymyssä suu -- Mut jos tulis tammikuu, Ja pakkanen paukkuaisi! Jos pakkanen paukkuis vimmoin, Puris terveeks poskipään! Lois otsihin innon ruusut, Ja tahtoihin tarmoa vyöryvän jään, Joka uomassaan Ei sulkuja väistele ensinkään, Käy eespäin vaan, Meri ääretön määränä matkallaan! Jos pakkanen paukkuis vimmoin, Ja jäätelis pois lian tympeän tään, Joka täyttää maan Ja tarttuu kulkijameen, Impehen, poikaseen Ja vanhukseen, Ja kulkevi näin kodin kammioon Ja lasten leikintälattiaan Ja tahrii pienoisen Poikakullan Ja vienoisen viattoman Tyttökullan, Äidin oman... Jos poistelis lian ja saastaisuuden Ja lois ajan uuden! Raittihin, kultaisen päivän, mi loistelis Hangille kirkkahille, Ja reippahan immen ja nuorukaisen Poskille punerville! Silloin, kun päivyen säihkeessä Kilpaisi silmien säihkyt, Hankien hohdossa Tuntehen puhtoisuus, Silloin, kun päilyisi Nuorna ja tuoresna Poskella verten Ja rinnoissa riemujen ruusut, -- Silloin, silloin Säilyisi Suomelle vastaisuus. ERÄÄLLE MAAILMANPARANTAJALLE. Tää maailma se jää yhä maailmaks, Jos kuinkakin päin sen käännät, Ei huudoistas tule hurskaammaks, Jos vaikka sen äärihin äännät; On turha sun puuhas ja tyhjä sun työs, Se on toukoa talvisäässä, Jos _itseäs_ et lue maailmaan myös, Ja itseäs etupäässä. RITARIAIKAAN. On Don Quixote jo kuollut ja Sancho Pansa, Nuo entisajan sankarit urhoisat, oivat, Mut ritareita vieläkin täynnä on kansa, Ja sotahuudot raikuu ja torvet soivat. Ja tuulimyllyt myös ovat entisellään, Ja moni mies on aasilla ratsastamassa; Ja nykyajan urholla kyllä, jos kellään, On laumantäysi lampaita armeijassa. JOS MULL' OLIS BUDDHAN VIISAUS. Jos mull' olis Buddhan viisaus, Joka laskea tais yön tähtöset Ja kymmenten tuhatten vuotten Sadepisarten myriaadit, Ja jos kansojen kielet taitaisin, Niin tietoni tään, Ja sen ylle Sanat, jotka Buddha kirjoitti tauluhun Vain Vismamitran vanhan nähtäviin, Ma taivaan lakehen tahtoisin kirjoittaa, Kirjoittaa tuhansin kielin: "Valo suuri mun määräni on, Se kaihottu, korkein, Jok' yöstä päivän Ja kuolosta elämän siittää!" POJALLENI. Sun elos olkoon, Niin toivon sullen, Kuin linnunpoian Suviaamun tullen. Kun herätessä Tuli päivyt luokse, Ja ilmat valtas Niin vieno tuokse. Kun laulut helkkyi Niin joka puolin, Ja siskot lempi Niin hellin huolin. Kun taivas näytti Niin loistavalta, Ja siipi tuntui Niin kantavalta. Ja niinkuin sitten, Kun kesää kesti, Se ylös lensi Niin tulisesti, Niin siekin, lapsi, Kun taivas siintää, Et unelmias Saa maahan kiintää, Vaan lennä sinäkin Linnun lailla, Ja siivet harjoita Kaukomailla! KUIN HIIPUVA HIILOS TUMMENTUU. Kuin hiipuva hiilos tummentuu, Kun tuli sen tuhkaksi söi; Kuin iltakellon helkähdys haipuu pois, Kun se kerran viimeisen löi -- Niin kerran kait ne taistotkin tummuu pois, Jotka tunnetta tulena söi, Ja se sydän niin hiljaan sammahtaa, Joka liekitsi liioin ja löi. KUKKIA. Onnen kukan tuoksun me tunnemme vasta Kun kukka on laannut tuoksuamasta. Toivon kukka vaihtuvi muiston kukkaan Kun kultatukka vaihtuvi hopeatukkaan. Kas impeä ja nuorukaista leikkien rientää Elon kukkaniitylle kunnaisalle -- Mut use'immat heistä poimi surujen ruusut ja riemun kukat polkivat jalkojen alle. RIKAS MIES. Hän ainehen hiekasta hikipäin Hopeita ja kultia kaivaa, Ei muista hän uurteit' otsallaan, Ei muistele vuosia, vaivaa. Jo ammoin hän unhotti aatteet pois, Hän niitä kuin peikkoja lymyy, Ja ihanteet häntä inhottaa Ja isänmaalle hän hymyy. Hän on Raamatun kertoma rikas mies Kuin hänkin kait kerta hän kuolee -- Ja Latsarit portilla värjöttää, Ja koirat haavoja nuolee. Mut joskus on hällä jo päällä maan, Juur' kun kiirein hän kultia kaivaa, Niin polttava tyhjyys tunnossaan Kuin kituis hän helvetin vaivaa. Ja silloin hän huutavi äitiään, Ja hän tuntee tuskan ja surun, Ja hetkessä vuoden hän harmentuu, -- Ja Latsarit saavat murun. OPRIKSELLA. Tuuli on tuima ja tuiskuttaa. Issikka, Oprikselle! Sähkövaloa, samppanjaa, Wienerdamenkapelle. Poika reuhkana pienoinen Arkana ovest' astuu, Parkettilattia hienoinen Jalasta paljaasta kastuu. Armon herra, niin kylm' on sää Kypare, mera vatten! Viuluin sävelet väräjää. Bror har lite i hatten! Hyvät herrat, armahtakaa Si, där en tös som duger! On niin nälkä ja paleltaa -- Gå din väg, du ljuger! Äiti rohtoja tarvitsis -- Nu ska vi ta en hela! Bravo, bravo! ja bis, bis, bis! Hon ä en fan att spela! Viuluin sävelet väräjää. Tjenare! smakar int illa. Kyynelkarpalo kimmeltää Poikasen poskusilla. Neiti on sortua samppanjaan, Ja herran on himmeä silmä. Poikanen kadulle potkaistaan, Siell' on niin kylmä, niin kylmä. ALEKSANTERIN PATSAALLA. (Kukkavihkon nauhoihin). Kukkasia keisarille, Kielosia kallihille, Leiniköitä lemmitylle, Ulpukoita uskolliselle. 19/6 1900. INTEGER VITAE. Sinä sammuit niin Kuin aurinko auteriin Ruusuisiin, Jotka himmeni hiljaa, niin hiljaa. Mut kun ohi on yö, Sinä heräjät taas, -- Ja noustessas Sinun hiuksillas Ikielämän kukkia seppele säihkyy! Loviattaren lapset. I. Oli taisteltu taistelut Sammosta, Oli välkkynyt miekan kärki, Ja kansa on ollut innoissaan, Kuin taistellut oisi se onnestaan, -- Mut taistelut Sammon särki. Ja palkaksi kansan kärsimäin Ja urhoin orpojen surun Oli Väinölä saanut osakseen Ja tuuli tuottanut yli veen Vain muutaman Sammon murun. Olis niistäkin koittanut onni maan, Ja vauraaks saanut kansa, Mut Louhi, Pohjolan valtia, Tuo hyyn ja hallojen haltia Sen turmeli taijallansa. Hän jääteli Väinölän viljamaat Ja hyyteli touvot uudet, Ja saatteli rakehet rautaiset Ja tuotteli nuolet tuliset Ja tuhot ja onnettuudet. Mut aina se Väinölä nousi vain Yli tuhojen tuskaistenki. Näet sillä tukena taistoissaan Oli vanha Väinämö, tietäjä maan Ja Kalevan kansan henki. Ja Kalevan kansa katselee Jo onnea ikuiseksi, Mut Louhi, Pohjolan valtia, Tuo hyyn ja hallojen haltia Nyt viimeisen keinon keksi. Loviattaren lapset ilkeät Hän Tuonelan mailta pyyti, Nää alut kaikkien pahojen Ja tuhatmäärien turmien Hän Väinön väkehen syyti. Mut varaksi vanhan Väinämön, Mi Louhen taijat taitti, Hän keri unia kuoleman Ja öitä mustia Manalan Ja hyisen myrkyn laitti. Ja siitä Väinämö, tietäjä maan Ja heimon henki nukkuu. Ja velhot kansoa kaatavat Ja Väinön vihreät viljamaat Ne hoitamatta hukkuu. II. Kalevan kansa tautien alla huokaa hoivotonna, Tutkii Louhen lemmettyyttä, tutkii toivotonna. Lattia lahoo kyynelistä, veriä valuu haavat, Maahan vierren ne Manalan virrat kuohumahan saavat. III. Louhen lyömänä nukkuu Väinämö vanha, Uupuu uneen Kalevan heimon henki. Uness' ihanat oli laulut kuullut, Kansan onnen-aikojen laulut armaat: Niiss' oli lasten leikkilaulut Kuin purojen soljut soineet; Siin' oli hempeä, Siin' oli lempeä Siskonlemmen soreutta, Veikonlemmen vehreyttä, Emonlemmen ehtoisuutta, Pojanlemmen puhtoisuutta, Puhtokieltä, Puhtomieltä, Puhtoposkea, Punaposkea, Toivoa Kalevan kansan. Siin' oli selät siniset, Silotyynet siimesrannat, Niill' oli allit ailakoinneet Sekä sotkat soudeskelleet Tyynessä ihalan illan; Kukkanienten notkelmissa Neitoja ilon pidossa, Leikkimässä, Laulamassa, Kivillä kotoisen rannan Kiikkumassa, Lemussa kotoisen lehdon Liikkumassa. Siin' oli impien ilossa Sekä lasten leikinnöissä Urhomiehet uljasmielet Kilvassa kisaellehet: Mik' on hellänä hypitti Poikalasta polvellansa, Kertoili kevätsatuja Kesän kaunihin tulosta, Tuomen tuttavan kukista; Saavan perhon silkkisiiven Kukkasille keijumahan Lapsen leikkivän iloksi; Lauloi lemmen, ikilemmen, Uskollisen, urholemmen Sulholle sukeuvalle; Saneli sotasatuja, Kertoi töitä kelpomiesten: Kunnon on polvuks kunniahan, Työn on tieksi mainehesen Urholle ylenevälle; Jalomielen on jouseks lauloi, Tiedon on kalvaks kaunihiksi Saavalle sotijalolle. Mik' oli miehistä hyvistä Kisakentän karkeloissa Impiä ilahutellut, Neitosia nauratellut, Suositellut, soudatellut, Kukitellut, kiikutellut, -- Ja sulasanoista saanut Ken suloa sinisilmän Kastehelmeltä kukalta, Ken heloa hohtoposken Ruusulta rusottuvalta, Ken kuiskuja kultaselle Linnulta livertävältä, Ken iloja ikilemmen Immeltä iki-omalta. Siin' oli miehet, mahtimiehet Kasken honka kaadannassa, Hyvän huhdan raadannassa: Kirves iskenyt urohon, Säen sinkonut tulena, Hongat horjunut humuten, Kaatunut komea korpi, Ryskynyt rytökasaksi. Sitten liekit leimunnehet Tuimana tulimerenä Laajalti Lapin rajoille, Venäjän vesinevoille, Yli suuren Suomenniemen; Korvet polttanut poroksi, Hettehet hyviksi maiksi. Siit' oli Kalevan kansa, Luojan armoja anoen, Raatanut roviomaita, Kylvänyt kytysijoja; Työ kiittänyt tekijätänsä: Ohra oli norosta noussut, Ruvis runsasna remunnut, Kasvanut ihana kaura Yhdellä ylenemällä Onneksi Kalevalaisten, Ihmisten iki-iloksi. IV. Oi sitä tuskien hurjaa huutoa miesten ja naisten suista! Oi sitä vaivojen vetten vuotoa Kalevan lasten luista! Hiiden kyitä ja Manalan matoja kiehuu lattian alla, Syöksee tupahan tuhansittain surman suhinalla! V. Ja vanha Väinämö, tietäjä maan Ja heimon henki nukkuu; Ja rannat päivässä päilyilee, Ja viljat vihreinä häilyilee, Ja onnen käki kukkuu. Mut on kuin outoja pilviä sais, Ja synkistyisi lahdet, Ja on kuin pilvet ne tuulta tois, ja siniseljillä salamois, ja kaatuis Kalevan hahdet! Ja sää yhä yltyvi myrskymmäks, Saa seljät vaahtovyöksi, Ja ukonnuolia sinkuilee, Ja turmanlintuja vinkuilee, Ja päivä on muuttunut yöksi. Ja rae ja myrsky viljat vie, Ja taivas vettä valaa! Jo järkkyy pielet ilman ja maan, Ja kansa on joutunut suunniltaan, Ja kylät tulessa palaa! Ja valituslaulut vaaruilee, Kuin peikot onkaloistaan, Ne urhon korvahan kuulostaa, Kuin vaaroissa suurissa värjyisi maa, Ja tuhot yltelis toistaan. Jo kisakentät ja pyhäpuut On kaatanut myrsky vinha. On leikit kansan jo leikityt, Ja lemmenlehdoissa helkkynyt On laulu outo ja inha. Ja sää yhä yltyvi myrskymmäks, Ja kansa hoippuvi yössään; Kukat urhoin kummuilla tallataan, Joit' es'isät kasvatti hurmeistaan Ja vuosisatojen työstään. Ja on vuotten ja vuossatain lohduton yö, Ei pilkoita aamun rusko. Unet uusia ilkkuja luovat vain: Kuin Kalevan lasten, onnettomain, Olis hukkunut isien usko! -- -- VI. Kuinka ne peitteet hurmehin hyllyy Kalevan lasten yllä! Kuinka ne käärmeet kansoa kalvaa kielellä myrkytetyllä! Vaivojen vesien sumuhun sammuu aurinko taivahilta -- Oh, nyt on kurjan Kalevan kansan elinpäivän ilta! VII. Silloin soittoja somia saapuu Urhon unehen vaikeaan. Soitot ne vihlovat urhon rintaa, Soitot ne särkisi jäänkin pintaa -- Soittoja kuulless' urho vanha Yltyy itkuhun haikeaan. Siin' on vanha Väinön kannel Kansan hylkynä, kaihoss' yön! Suomen suruja hiljaa soittaa, Soitto se Louhen loihdun voittaa -- Kyynelvirtojen viljojen vierren Sykkiä alkaa urhon syön! VIII. "Soitan Suomen surmanvirttä, Kaijun kansan kalmanvirttä, Heimoni hukuntavirttä, Kalevalan kuolinvirttä." -- -- -- -- -- Alahan' on allin mieli Uidessa vilua vettä, Alempana mun poloisen Heitettynä helkähdellä, Särjettynä sylkähdellä, "Soida Suomen surmanvirttä, Kaikua kansan kalmanvirttä, Heimoni hukuntavirttä, Kalevalan kuolinvirttä." -- -- -- -- -- "Kieleni mun on kipeä, Säveleni sangen sairas, Soinnu ei Suomen surmanvirsi, Kaiju ei kansan kalmanvirsi, Heimoni hukuntavirsi, Kalevalan kuolinvirsi." IX. Ja urho havaa -- Ja kantelensa, Mi ohell' äänteli, Helmaan nostaa, Ja romun rakkaan, Ruosteen syömän Ja sammalen peittämän Puhtaaks huhtoo Ja kirkkaaks kylpee Kyynelin kallein Kanteloisen Ja kansan huolista Itketyin. Ja sairaan kielen, Särjetyn, sortuneen Hän irti kiertää, Ja hellämielin Harmajan hapsen, Hopeahiuksen Kietoo naulahan kiiltävään. Ja polvell' urhon On niinkuin kuuluisi Kantelosta Hyminä vieno, Ilonhellä ja huolenkaunis, Kuin haastelu neidon, Mi sulhon polvella Iloja, suruja itkee. Ja suruhun samaan Ja ilohon yhteen Yhtyen Väinö Kieliä koskee: Ja hyminä vieno, Tuo ilonhellä ja huolenkaunis Helkyks yltyy, Soinnuks suortuu, Saapi soitoksi somaksi, Taikalauluks tenhoisaksi, Jok' on virtana valuvi, Koskena kohaelevi, Myrskysäänä mylleröivi Ilmahan ilottomahan, Surman yöhön surkeaan: Se soipi synnystä Suometarten, Kuin valot taivahan kosi heitä, Ne syntyi valoa suurta varten, Ne lempi tähtien kaukoteitä. Ja silloin rinnoista Suomi-äidin Joi Ahti kaihovan kaukomielen, Ja suortuvistahan Suomen neidin Loi Väinö kantelon kaunokielen. Tää esiheimo se lempi suurta, Se kuulutöillä jo kulki ammon. Se oli ylhästä alkujuurta, Se tutki synnyt, se teki Sammon -- Ja Väinämön laulu tenhokas, Mi muistutti muinais-aikaa, Se vierii metsät ja harjanteet, Se yltää salot ja siniveet, Ja kallioissa se kaikaa! Se kertoo kansasta urhakkaasta, Ja kuink' on kuulu sen alkuveri, Ja Suomenniemestä, sankar'maasta, Min esi-isiltä lapsi peri. Se kertoo surujen suurten öistä, Ja vainotulien välkynnöistä, Ja tuhatmääristä taistotöistä, Turmista nimettömistä, Surmista sanattomista, Joiss' oli seissyt Suomen kansa, Kestänyt Kalevan kansa Vuotta seitsemän satoa Yhdeksän yrön ikeä, Taikkapa tuhannen vuotta, Ehkä siitäki enemmän, Seissyt, kertoo, sortumatta, Kestänyt katoamatta -- Sana niinkuin leimaus lennähtää, Tai niinkuin tuulosen kuiske! Sen säveltä laulaa laine ja puu, Ja rannat ja rastas helkkysuu, Ja hiekka ja heinän huiske! Se kertoo halloista harmahista, Kun tuoni taaton ja veikon niitti. Se kertoo äityen parmahista, Kun tuskin lapselle turvaks riitti, Ja leikkilehdoista armahista -- Se on laineiden laulua lempeiden, Siks sairas terveeks saapi! Se on maineiden laulua menneitten, Ja siks se niin liikuttaapi! Soitti sitten viimeiseksi, Lauloi laulunsa lopuksi: Nouse pois makoamasta, Kansa kaunis nukkumasta! Et syntynyt, Suomen kansa, Kasvanut, Kalevan kansa, Kuolemahan kunnioitta, Kaatumaan kadehtijoitta. Siks olet sukua suurta, Suometarten alkujuurta, Sepon rautaisen rotua, Lasta kuulun Lemminkäisen, Heimoa oman emoni! Kunis muistan muinaistani, Sinis ma sinua muistan: Nuorna sa norosta nousit, Suosta sorjana ylesit, Kun sanoivat kuolleheksi, Kertoivat kadonneheksi. -- * * * Kiitos julkisen Jumalan! Viel' oli kansassa Kalevan Henkeä hivenen verta Elämäksi elpymähän, Hereelle havahtumahan Soittoon Väinön soittamaan. Kiitos julkisen Jumalan! Viel' oli suuressa suvussa Toivoa tomusen verta Voimaksi virittymähän, Kunnoksi kasuamahan Louhen loihdun voittamaan. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA: UUSI SARJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.