The Project Gutenberg eBook of Kallio ja meri This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Kallio ja meri ynnä muita runoja Author: Elina Vaara Release date: September 30, 2023 [eBook #71762] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALLIO JA MERI *** KALLIO JA MERI ynnä muita runoja Kirj. ELINA VAARA Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924 SISÄLLYS: Kallio ja meri. I. Ma valkoportista käyn kirkkomaalle. Luostaritarina. Balladi. Satu. Laulu kauniist huovista ja herttuan tyttärestä. Lukittu linna. Unen venhe. II. Maaliskuu. Esikevät. Sinulle. Sininen taika. Kevätesikot. Alli. Mennyt. Itkevä lintu. III. Myrsky. Danse macabre. Berberis. Lokakuu. Laulu syksyisestä ikävästä. Rococo. Hiilipiirros. Vieras. Suohauta. IV. Keväthymni. Onni. Me kaksi valkoista lintua. Helluntaikellot. Valkea päivä. Vihreä humala kukkii. Pilvinen päivä. Orjanruusu. Schumannin »Träumerei». Dolce far niente. V. Oceania. Fantasia. Myrkkyliljat. Mustanpunainen melankolia. Odaliski. Loti Aziyadelle. Keväiset arot. Laulu kitaran säestyksellä. Rakkaus. Yö. Kohtalo. Virta. Kuu. KALLIO JA MERI. Oi meri lausu, mistä sa kummat laulus sait! Ma kateisena seison ja rintani on vait. Sun kuohus nousee, vaipuu ja hyrskyin vaahtoaa, on vihreen aaltos pärske niin villin ihanaa! Vuostuhannet jo lienen sun ääntäs kuunnellut, ja hamaan sisimpääni on tuska juurtunut. Ah, tuhat vuotta turhaan mun hehkui sydämein: ei kova gneissi järky, ei murru mykkyytein. Oi metri, koska sulle saan laulaa lauluni? Jo pakahduttaa kaipuu mun paasirintani! Oi meri, mistä laulun sa syntysanat sait? Vuosmiljoonat ma varton mut rintani on vait. I. MA VALKOPORTISTA KÄYN KIRKKOMAALLE... Ma valkoportista käyn kirkkomaalle. Jo ehti esikevät pälvineen, ja nuori koivu keltasirkkuineen suo varjon vainajalle autuaalle. Tän' aamuna on kaikki ihmeellistä. Tuoll' ylle harmaan hautagraniitin, ah, aukee hyasintti puhtahin kuin hymy unelmien syvyyksistä. Kas, kirjoperho kevään ensimmäinen! Sen koen vangita ma kätehen, mut lailla vilkkaan päivänsätehen se liukuu pois kuin kullanhöytyväinen. Mua varten raikkaan, virkistävän juoman tää aamu sekoittaapi maljassaan. On siinä tuoksu tuoreen, mustan maan ja loiste veden vuoripuron tuoman. Nyt tunnen tunkeuvan tietohoni ma sanan voimallisen, lempeän, mi lailla elonnesteen väkevän taas uudeks muuttaa koko olentoni. Oi sydän sua, lohdutonta lasta, jok' uskonut et jälleen syntyväs! Kuink' usein vaienneekin sykintäs, uus elo aina versoo kuolemasta. LUOSTARITARINA. Kuule, kellot iltaan heläjää. Kuni kuolinvirsi, soitto nyyhkyttää. Haahmot harmaat huojuu, hämärtäy: hurskas nunnasaatto vespermessuun käy. Kerran harpun kielin kultaisin helisivät holvit synkän luostarin. Kaiho, nuoruus keskeen vanhuuden olennossa muutti hennon tyttösen. Luona viileen suihkukaivon tuo haaveissansa istui, linnut lensi luo. Valkokyyhkyn ruokki kädestään, karitsata suojas enkelsylissään. Ratsu sairaan ristiritarin portilla nyt korskuu rikkaan luostarin. Heittää lapsi katseen outohon: kypärtöyhtö tuon kuin tulilieska on. »— Kuullos, vieno, pyyntö kulkijan! Sull' on silmissäsi paiste taivahan, otsallasi vuorten lumivyö. Kärsivälle uhraa laupeudentyö! —» Halki puiston raikahtaen soi satakielen laulu — onnen myötään toi. Luostartarhan ruusut valkeat ruskon purppurassa tummiks tummuivat. Mutta syksyn usvat maille ui, liepehillä muurin köynnös kellastui. Angelus nyt iltaan kaikuu vain kuni joutsenien joiku kuolevain. Lyö'ös, kello vanhan luostarin: lapsonen jo armain nukkui multihin. Soios, kello malmisointuinen: talvi kaiken kuolleen hautaa lumehen. Kaiu, kaiu Ave Maariaa, rukoele armon, rauhan antajaa. Ihmissyömen itke ikävää riemuun, lailla ruusuin pois mi häviää. BALLADI. Kaikki kauniit laulut nukkuu nurmikummun alla. Ritarinpa kuulsi muinoin linna kukkulalla. Tuuti lasta, tuulan tuu, linna kukkulalla. Nainen siellä nuorteuinen laulatteli lastaan, riensi illoin portahille ritaria vastaan. Tuuti lasta, tuulan tuu, ritaria vastaan. Mutta kerran myrsky-yössä myöhään yksinänsä valvoi, vuotti vaimo vieno luona kynttilänsä. Tuuti lasta, tuulan tuu, luona kynttilänsä. Kuule, hampain kiiluvin jo talon hallit haukkuu! Kaviot ne kumisee ja siltapalkit paukkuu. Tuuti lasta, tuulan tuu, siltapalkit paukkuu. Orhi tuttu, miesi vento: miekka verta juonut. Murtui kauno, katsehen kun siihen oli luonut. Tuuti lasta, tuulan tuu, miekka verta juonut! Säveleet on särkyneitä kehdon polkijalla. Kaikki kauniit laulut nukkuu nurmikummun alla. Tuuti lasta, tuulan tuu, nurmikummun alla. SATU. Veen hyöky hyrskyten soi, jo tuulet ihmehen toi! On keula kaareva norsunluusta ja mastot veistetyt ruusupuusta. Nyt prinssi palmujen maan pois noutaa morsiantaan, ja purje paisuvi purppurainen. Pian rinnall' armaan on prinsessainen. — »Käy, sulho, seuraamme, oi!» veenneitoin laulelo soi. »Hän petti prinssiä tuiretuista ja toiseen suostui, ei sua muista. Tääll' otsa ylhäisen pään yötähdin helmitetään, on täynnä aarteita täällä suistot ja merililjoja kasvaa puistot!» Yön kaiken kuohut ne soi. Kuin veri kuumotti koi. Kun katsoi prinsessa ikkunastaan, veet viskas uhrinsa rantaa vastaan. Hän tornikammiossaan vain itki kohtaloaan. Niin silmät himmeni ihanaiset — hän häit' ei saanut, vaan hautajaiset. LAULU KAUNIISTA HUOVISTA JA HERTTUAN TYTTÄRESTÄ. Rannalla Adrian meren kukkii kastanjat, heleän keltaisiksi kypsyy sitruunat rannalla Adrian meren. Seisoi siellä kerran. linna herttuan. Siitä laulujen kuullaan vielä kertovan rannalla Adrian meren. Saleissa kilinä maljain, helke luuttujen. Kohtasi kaunis huovi herttuan tyttären rannalla Adrian meren. Hälle kuiskasi poika katsein polttavin: unessa viime yönä sinua suutelin rannalla Adrian meren. Poistui ylpeä neito heittäin niskojaan. Kaunis huovi istui surren rakkauttaan rannalla Adrian meren. Taukosi tanssi ja soitto, idästä nousi koi. Tornin huipulta kutsu kuparitorven soi rannalla Adrian meren. Lähtivät herrat ja huovit sotaan moslemien, eikä nähty enää heitä jälkeen sen rannalla Adrian meren. Linnassa rouvat ja immet itki lemmittyjään. Helisseet ei luutut iltaan hempeään rannalla Adrian meren. Suli kyyneliksi tytär herttuankin. Huoviansa hän turhaan toivoi takaisin rannalla Adrian meren. Hohtavat ilottomasti hopeapoppelit, murhettansa huokaa mustat sypressit rannalla Adrian meren. LUKITTU LINNA. Kävin nurmikoilla ma lapsuuteni. Sadehelmiä taivas itki apiloiden ja horsmien lehdille ja peippo lauleli niinkuin ennen oksalla tuuhean lehmuksen. Ma rappeutuneet muurit näin kivilinnan keltaisen, jossa asui vanha, ylpeä vallasnainen. Oli monta kymmentä vuotta sitten hän vaalien salaista suruaan pois paennut maailman pauhinasta tähän yksinäisyyden ja unhon paikkaan. Ja villiviini ja Intian krassi taa paksun, vihreän köynnösseinän hänen murheensa olivat kätkeneet. Oi, olenhan sammalmuurin luona usein iltaisin istunut! Tuo äänetön, suljettu, synkkä talo niin veti ja kiehtoi mieltäni. Kun sydän oli joskus pakahtua suloisten ja tuskallisten sävelien tulvaan sinne juoksin. Painoin pääni mättäälle ja mietin, mahtoikohan kukaan pieni tyttö itkeä niin polttavia kyyneliä. Mutta siitä on vuosia vierinyt. Nuo tuoksuvat, tahmeat kukkalehdet, joita nyt hyväilin kädelläni, eivät ole olleet ensimmäisen kevääni lapsekkaan kaipauksen todistajina. Seljapensas lienee jo kuusi kertaa pudottanut kukkansa sen jälkeen, kuuden kesän hiuduttava helle on paahtanut ruskeaksi niittyjen mehevän vehmauden. Syksyt ovat tulleet tuulineen, talvet heittäneet luntaan — ja aina on puhjennut jälleen uusi kevät. Hentoisin ensi nuoruus! Oisinpa silloin tiennyt, miten ihanalta hohdat vuotten takaa, miten armaalta ainiaaksi kadotettuna, oisinpa pääni mättäälle painaen likellä haaveitteni linnaa, männyn juurella tumman ja varjoisan itseni ikuisiin uniin itkenyt, kun sydämeni vielä oli säveliä täynnä ja mieleni pehmeämpi metsäkyyhkyn untuvaa. UNEN VENHE. Unen valkea venhe liukuu yli virran pyörtehien. Vesipisarat airoista siukuu kuin ketju hopeinen. Hämyss' silkkisen baldakiinin Uni soittaa harppuaan, ja laulelma lailla viinin hänen vuotaa huuliltaan. Ohi rannat kiitää — vaihtuu kylät, palatsikaupungit, Pois helmaan usvien haihtuu huvilinnat ja temppelit. Tuoll' yli sammalmuurin kukat mantelin varisee... Uni silmin kaihoisin, suurin vain katsoo, hymyilee. Pojanpäänsä kiharainen alas miettien kumartuu, Hän ihana on kuin nainen, lumihipiä, luumusuu. Kuin vuoripurojen juoksu, sävel soi hänen harpustaan, hyasintin ja syreenin tuoksu hänen leyhyy laulaessaan. »Oi valtias», soutajat kysyy, »joko laskemme valkaman luo?» Niin kaukaisna katseensa pysyy, ei vastausta hän suo. Vesipisarat airoista siukuu kuin ketju hopeinen. Unen venhe iäti liukuu ohi Elämän rantojen. II.. MAALISKUU. Huokui lauha maaliskuu ja taivas vihmoi luntaan. Kaupunki nukkui himmeää untaan. Pyhää raamattua luin, kun tähdet täytti taivaan. Raukenin hiljaa ihanaan vaivaan. Ajattelin ystävää, niin ankaraa, niin hyvää... Kuuntelin rinnan kuohua syvää. Huokui lauha maaliskuu ja taivas vihmoi luntaan. Kaupunki nukkui himmeää untaan. ESIKEVÄT. Talitiaisen metallihelke läpi sulavan vaahterapuiston soi. On rintani onnea täynnä, jota kielin en kertoa voi. On rintani sinua täynnä, joka silmikoivien laulujen maan siniusvaisen minulle näytit, mihin kanssasi lähteä saan. SINULLE. Sa yksi ainut mun elämääni valoa toivon ja riemun toit. Sa yksi ainut kuin kiurun ääni mun ikävääni iloa soit. Tuul' lämmin vastaa mun hyräilyyni ja tuoksu tuomien huumaa mua. On ilta kevään niin kuulas, tyyni — ei oma syyni, jos lemmin sua! SININEN TAIKA. Saartaa usva sininen järven, saaren kaukaisen, kasteraikkaan metsän, maan, ilman rannat harsollaan. Sinilatvat, lemmikit niityn peittää kaunihit. Sinilaineet sielussain lakkaamatta keinuu vain... Siniseksi kaikki käy, mitään muut' ei enää näy. Hullu, syvälle ken niin hukkui silmiin sinisiin! KEVÄTESIKOT. Oli taivas heleän sininen ja aamun kohua täynnä tori. Luo tytöntypykkä pieni sai kädessä kukkaskoti. Oli taivas sininen. Hän minulle keltakimppusen myi silmin ilosta kimmeltävin. Kivet soittivat jalkaini alla. Kuin yli pilvien kävin kera keltakimppusen. »Näin varhaisella sun kukitti ken?» soi puistosta armaan naurava ääni. On surku somuutta kukkain: kun suudelmin peitti hän pääni, ne kuolivat rutistuen. ALLI. Soi ulapalta ääni allin harmaan. Sa mietit: »Vilu aavalla on varmaan, kun vihaisesti ärjyy vaahtopäät ja tuuli irroittaapi salmen jäät.» Niin monin aamuin valituksen kuulit ja mieles heltyi — lemmeksi sen luulit. Ah, että säälistä se heltyi vain mua vuoksi kohtaloni armahtain! Sa laske jälleen ulapoille alli, sen kuolla kevättalven tyrskyyn salli, kun vihaisesti ärjyy vaahtopäät ja tuuli irroittaapi salmen jäät. MENNYT. Sa ruusut sylihini kannoit, yön tähden kiinsit hiuksihin. Sa huulilleni soinnut annoit. Kuin huilu nauroin, helisin. Myös opettanut oisit mulle kuink' unhottaa pois kaiken sen! Jäi puolet sielustani sulle. Kuin viulu itken, värisen. ITKEVÄ LINTU. Jo kuoppasimme nurmeen me raukan tuskistaan. Sen rinnan punahurmeen joi ahnas multa maan. Syyslehdet ylle kummun on puista varisseet. Nyt viisahat me oomme ja vanhat, väsyneet. Mut joka ilta saapi se jälleen ikkunaan, min takaa tirskuttaapi ja värjyy viluissaan. Yön kaiken kartanolta kuin itkun ääni soi... Se kuollut ei? — Siis miksi sen hautasimme, oi! III. MYRSKY. Rajutuuli ruoskien lehtiä ajaa! Terässiima sinkuvi, piiskaniskut kajaa: Taistohon, taistohon, tahdoit taikka et! Kiivas on kamppailu, hurmeessa kalvat, sodan laki säälitön, orjain henget halvat. Legioonat kentille lyötyinä jää tuhannet! Huutavi myrskyhyn silvottu sielu: — Myötäsi vie minut, tuhon tulinielu, taistohon, taistohon tahdon sukeltaa! Kaikkeni heittää hiuskarvan varaan, haavoissa nauttia Voittoni paraan! tuskasta juopua turtunut. tuntoni saa! DANSE MACABRE. Taas taudin poltetta, purppuraa on täynnä puistikot, kentät, kunnaat. Näin kesän huumeisen kisailusta syys korjaa katkerat lunnaat. Oi, kaikki kauneus sairastaa! On marjat pihlajan niinkuin verta. Tuo kuumehehkua, kuihtumusta maan riemu runsainkin kerta. Syysusvat kalseat kaupungin nyt kietoo vaippaansa lailla houruin ja hiilenkarvaiset sauhut mataa tuol' yllä kattojen kouruin. On löyhkä ilmassa spitaalin ja myrkkyhöyryjä nousee maasta. Vuon ruostelaineihin lehdet sataa kuin rutonkeltainen saasta. Nyt kutsuu kuolema karkeloon, jo vinkuu viulut ja rummut raikaa ja tuhkanharmaalta taivahalta vain nauru naakkojen kaikaa. Siis tanssi hillitön alkakoon! Puut huitoo hurjasti oksin paljain ja kolkon tuomiokirkon alta käy vainaat juontihin maljain. BERBERIS. Taas aamuvarhaisella vanha tieni vie halki noenharmaan kaupungin. On myöhäissyys. Sa yksin, pensas pieni maan puoleen taivut oksin riutuvin. Sun ylles vedenraskaat hiuteet hajoo ja käärii sairaan sadeharsoillaan. Mut kuumeenpunaisina putoo, vajoo sun marjas lumihyhmään valkeaan. Kuin hapan viini hankeen pisaroivat sun verikyyneleesi kirpeät. Ma tiedän, mistä kertoa ne voivat ja mitä mykkyyteensä kätkevät. Sun tiedän kärsimyksen kalkin juoneen, oi Berberis, sa pensas punainen! Ma alttarille talven suruhuoneen myös itken intohimot sydämen. LOKAKUU. Aamukylmä. En kierrekaihdinta nosta. Kuuluu aution huoneeni hämärään tuulen tyhjä puhelu puistikosta, naurunhohotus käheä sadesään. Lehdet siellä kultaiset kulisevat, jotka mädätä lumen alla saa, kypsät hedelmät haljeten putoilevat, kalmanhajua uhoo kostea maa. On se voimakas ollut ja kaunista luonut. Aivoissa nyt ei aatosta yhtäkään. Ah, se on liioin syönyt ja liioin juonut! — Yltyy nauru käheä sadesään. LAULU SYKSYISESTÄ IKÄVÄSTÄ. Ah ystävä, mua seuraa ikäväni kuin ukkospilvi musta, muodoton, ja niinkuin paasi painaa sydäntäni se tunto, että turhaa kaikki on. Maa kevään aikaan ihanuuden hurmaa niin ylen paljon synnyttää ja luo: Syys saapuessaan kaiken ruhjoo, surmaa ja luonnon kuuman sydänveren juo. Oi katso, makaa puistokäytävillä taas ruskein kasoin lehdet kuollehet, ja niinkuin ruumiit riippuu seinämillä nyt paleltuneet krassiköynnökset. Niin kuolee kaikki kaunis iäst' ikään, pois ilo, lempi katoo, ystäväin! On syys mun tehnyt sairahaksi, mikään ei lääkitä voi ikävöintiäin. ROCOCO. Kurkistaapi sisään ikkunasta talviaamu takaa uudinten nukkujata vuoteen silmäillen, naista nuorta, vielä melkein lasta. Illan kaunotarta katsoo huomen, näkee ihon heljän harmenneen, sinertävän vaon piirtyneen alle ummistetun silmäluomen. Silkkihiukset sekoo pehmeästi pieluksien kultakirjailuun, mutta pienen, pilkallisen suun punamaali viiltää pistävästi. Rutistuneet ruusut peittää maton huivi, viuhka, kirje vierellään. — Aamuauringoll' on hymyssään kaihomieli sanoin lausumaton. HIILIPIIRROS. Musta, sankka savupatsas lailla käärmehen kohoo sysikiemuroina ilman lakehen — haihtuu niinkuin houreuni, aatos syntinen. Sumu kietoo suortuvansa rantapetäjiin, liukuu pitkin ulappaa sen ääriin etäisiin. Pimeys kuin myrskyn paine siivin saapuu niin. Tuikkii tunnein pitkin yössä lyhty majakan, valon heittää valjun ylle aavan maiseman. Kaukaa lyöpi malmikello kerran ainoan. VIERAS. Ma talviyössä valvon, seuranani vain kasvot vihertävät kuollehen —! Käy kylmän väreet pitkin ruumistani, ja sydän seisahtuu kuin kuunnellen. On armaan kielokimppu huoneessani, ja ilmassa ui sulotuoksu sen. Mut suusta vainajan lyö vastahani maan ummehtuneen löyhkä saastainen. Tuo mykkä vieras miten tuijottaakaan! Oi, etkö kerran kuoltuasi saakaan sa jäädä mullan syvään lepohon? Viel' elävien sääliäkö anoin. öin harhaat tuskallisin sielunjanoin luo kauhunsairaan ihmisolennon? SUOHAUTA. Näin unta: korpisuohon upposin, ja toivo pelastuksen puuttui multa. Ei peninkulmiin häämöttänyt tulta, ja seutu peittyi pakkashuuruihin! Mut yöhön huusin voimin viimeisin ja apua viel', armas, anoin sulta: on sydämesi niinkuin puhtain kulta, se pysyy, kaikki muu jos pettääkin! Vain syvemmälle liejuun jalka vajoo... Sun tiesi tietymättömissä kulkee, et kuule epätoivonhuutoain! Jo silmissäni tummuu, särkyy, hajoo, suohauta minut uumeniinsa sulkee! — Ma herään pimeässä parahtain. IV. KEVÄTHYMNI. On Jumala hyvä, Hänen tekonsa hyviä ovat. Tänä päivänä suli kuin pakkasjää kaikk' ajatukseni kovat. Ma onnesta itken ja kyyneltulvahan hukun. Kevätpuroina katkeruus virtaa pois, ma kiitos huulilla nukun. On Jumala hyvä, taas miljoonat silmut Hän avaa. Kukat, hyönteiset talvihorteestaan Hänen henkäisyllään havaa. On Jumala hyvä, Hänen lempensä määrää on vailla, jalanjälkensä kultaiset nähdä voin ma vesillä ja mailla. On Jumala hyvä, taas katsoo Hän ihmisen puoleen, joka talven tappavan painon alla on vaipunut pimeään huoleen. On Jumala hyvä, Hän hymynsä säteillä antaa, Hänen silmäinsä loiste on mittaamaton kuin meri, jolla ei rantaa. ONNI. Maa liian kaunis, taivas liian kirkas on, sen sini liian väkevä ja polttavainen. Maan lapselle on armo ansaitsematon, jo täällä saada onni, autuus taivahainen. Kuin jäinen puu, mi alastonna raukenee tuoll' alttihiksi kevätpäivän syleilylle, niin sieluni mun asunnoksi aukenee nyt ilolle, ah, ikävöiden itketylle. Kuink' onkaan suurin ihme yksinkertainen! Vain haaveksia, rukoella hartahasti, niin saapuu kaikki myötä hetken ainoisen, ja malja kallis täyttyy kukkuroilleen asti. Elämän riemu katsoo silmin palavin, ne polttavat niin syvän, taivaan siintävinä. Mit' ikävöisin enää, mitä kaipaisin? Jo tulin liian, liian rikkahaksi minä. ME KAKSI VALKOISTA LINTUA — Me kaksi valkoista lintua nyt lennämme pilvien taa. Niin kauas, niin kauas jää allemme pieni maa. Me raikkaita tuulia halkoen nyt uimme avaruutehen, ja huikaisun meri soi ympäri, suonissa humisee veri. Me sineä juomme riemusta humaltuen. Me kaksi valkoista lintua nyt lennosta väsähtäin alas syöksymme pyörtyin kautt' ilmojen häikäiseväin. Kaks ruumista maassa värisee, sydän sydäntä vasten kylmenee. Kylän pienokaiset ne laulaen pitävät hautajaiset, laps'äänet heleät yllämme helkkyilee. Me kaksi valkoista lintua nyt varjossa pähkinäpuun unt' onnesta näämme ja tuoksuista toukokuun. Sinivuokot kummulla kukkivat, ja ylhäältä pilvenhattarat niin hauraina hymyy ... Ah, sinne sinisyyksihin lymyy ilon ihanin hurma ja haaveet puhtaimmat. HELLUNTAIKELLOT. Halki aamun terhenen soi ääni armahani. Herään — soivat huomenkellot kautta ikkunani. Nousen nuorna, hymyhuulin — huomenkellot soivat. Heleätä helluntaita huomenkellot soivat — aavistuksia autuaita sieluni kellot soivat! Kuinka sentään ihanaa on ihmislapsen elää! Sävel elon suuren laulun suonissani helää — suonissani soiden helää ilo, kaiho verten nuorten. Oi, jos kelloin kaiku kantais minut kauas yli laaksoin, vuorten —! VALKEA PÄIVÄ. Ajatukseni lailla auringon säteen säihkyy, karkeloi. Sinä, ken ani armaasti tartuit käteen, kuuntele, kuuntele, kuinka mun syömeni soi! On kuin joku jouhisoittimehen siellä kajoais, kiviraunion karuun tummuutehen valkea pensas luntansa varistais. Suvilämminnä siintää taivaan kaari yllä kaupungin. Tule, jossain on tuoksuva jasmiinisaari, linna ja portaat, johtavat pilvihin! VIHREÄ HUMALA KUKKII... Vihreä humala kukkii, lehtii tuuhea niini. Onnen pikarista vuotaa loppumaton viini. Taivas, pilvien anna ratketa itkemähän! Pieni sydän pakahtuupi autuuteensa tähän. PILVINEN PÄIVÄ. Rannalta kurjenmiekkoja poimin ja kuuntelen kuikan ääntä. Miksi nyt niin tuulessa valittavat kaislat ja pilveen on peittynyt taivas? Eikö eilen kurjenmiekat aurinkoa juoneet ja nurmi ollut houkuttavan lämmin? Eikö mua kutsunut hän nurmilinnuksensa, kun poveansa vasten minut painoi? Pilvipäivät saavat, ah, aurinkoisten jälkeen, kun huikaisevan kirkasta on ollut! — Pääskyset jo liitelevät alahalla aivan, ja apea on kuikan ääni. ORJANRUUSU. Mua kutsuu metsäsaari pois vainioiden taa. Käyn sinne kesäyönä, kun kaste kimaltaa. Ma karhunsammalmättäälle vaivun itkemään, ja kyyneleeni virtaa maan multaan viileään. Ah, orjanruusupensas mun oli rakkautein! Sen oksat sormin vertyvin seppeleeksi tein. Ja kukkaterät puunsi kuin sisus kirsikan, mut joka piikki myötään toi kivun katkeran. Nyt polkeako täytyy mun ruusut rakkautein, suur ikävä ja riemu ja tuska sydämein? Oi lausu itse, armas, sun kuinka kieltää voin, kun silmiesi loisteen ma sieluhuni join! Oi lausu itse, kuinka sun poistan muistostain, kun läsnäolos autuuden tuntea ma sain, kun öin ja päivin äänes mun korvissani soi... Ah, liian paljon lemmin, sua unhottaa en voi! SCHUMANNIN »TRÄUMEREI». On ilma kellanhimmeä — se tuoksuu jasmiinilta, ja lyhdyt tanssipaviljonkiin heittää säihkettään. Mut huvilasta, korkealta köynnösterassilta soi sellon tumma ääni yksinään. On ilma kellanhimmeä — se tuoksuu jasmiinilta... — Mun joku pyytää soutelemaan venheellään. Yö samettinen, lämmin, vedenpinta peilityyni, kuin sulaa kristallia venhe hiljaa halkoilee. Oon soutajasta haaveksinut salaa — tunnen syyni: kuin pieni lintu sydän vapisee. Yö samettinen, lämmin, vedenpinta peilityyni... — Jo sellon syvä, tumma ääni vaikenee. DOLCE FAR NIENTE. On alla auringon heleän niin lämmin rinteellä maata mäen. Ma kuulen hyttysten hyrinän ja muurahaisten ma saatot näen. On olo rauhaa ja unelmaa. Näin oman sykkeensä sydän kuulee. Nyt toistaan lempivät taivas, maa. Vain metsäsaarelta salaa tuulee. Kuin kimalainen, mi laskeuu tuon kelta-angervon kukinnolle, niin olen ahnas ja herkkusuu ma kesän tuoksulle, auringolle. Jo täynnä kennot on hunajaa, ja uutta tuo joka uusi huomen. Ah, autuaasti mua unettaa. Se painaa umpehen silmäluomen. V. OCEANIA. (à la Pierre Loti). Maa merellinen kookospalmuines, yöperhoines — ma poimimaan käyn koralleja rannoilles. Sa mitään muista, mitään toivo et. Sa mieti et. Vain valtameren hengitystä kuuntelet. Ja Tyynimeri suolavuoteellaan sun autuaan, sun onnellisen suutelee yön unholaan, kun yli basalttisen louhikon lyö vallaton veen hyöky. Valkojasmiinis kuin vaahto on. Ei laula ykskään pieni siivekäs sun metsissäs, vain kaiku vastaa varjoisista siimeistäs, laps aaltojen ja aavistusten maan kun kaipuutaan yön hiljaisuuteen huhuu ruokohuilullaan. FANTASIA. Jossain pyörryttävän kaukana — öljytyynen, kavalan valtameren villin rehevässä saaressa kelluu hunajankeltainen jättiläiskukka höyryävän lammen pinnalla niinkuin oudon suuri, samettinen dahlia — Loistavat, myrkylliset hyönteiset laskevat miljoonia muniaan limantahmeiden terälehtien lomiin. Metsän kuumehorteisista puista tippuu helmeilevä tuskanhiki jossain pyörryttävän kaukana — MYRKKYLILJAT. Voi häntä, jolle nykyisyys ei riitä! Hän vaatii myöskin ajan mennehen ja poimii niinkuin polttoyrtit siitä jok' ainoon lemmittynsä askelen. Hän suven hyvää hedelmää ei niitä, hän myrkyttämä mustain liljojen. Hän saamastaan ei sallimusta kiitä, vaan itkee maata, joka vajos merehen! Ah, kesken suudelmia suruun vaipuin voi värähdellä mimosan hän lailla ja vaiti on, ei nosta katsettaan. Kuut kauniit katoo kyynelusviin haipuin, ja unen lempeätä lahjaa vailla hän öisin vääntelehtii vuoteellaan. MUSTANPUNAINEN MELANKOLIA. Kookospalmujen siimestämä tie, jota käyden askeleeni kantaa pitkin ahnaan, huohottavan meren liejuista rantaa. Luode kaikki rakkaimpani vie, muodottomia ruumiita mukanaan vuoksi kantaa. Kookospalmujen siimestämä tie, tumma loimu aarniometsäin yllä — raskas murhe sydämessä hyljätyllä. Mikä tähti palanutkaan lie kerran unikoilla peitetyn kehtoni yllä? Kuuma, vereen kastettu tähti paloi! ODALISKI. Hän lojuu pieluksilla divaanin, ja olkapäältä liukuu silkkihiha. On huulet punaiset kuin luumun liha, mut kasvot kuultaa lailla balsamin. Ja ikkunansa peittyin ruusuihin kuin hiillos hehkuu — silmissään on viha: ei riitä niille puisto, pylväspiha, ne köynnösverkoin kietoo seraljin. Niin tukehduttaa lemu myrhan, myskin, ja unhottunut ilmain heleyskin on tällä puolen tumman ristikon. Ah, siellä virta välkkyy auringossa, ja täysin purjein keinuu aallokossa nyt laiva lähtövalmis, levoton —! LOTI AZIYADÉLLE. Oi Sirkassian metsien myrttikukka, joka suot minun juoda huultesi hunajaa! Sinä suloinen! Syvin lainein aaltoaa alas olkapäillesi ambrantuoksuinen, tumma tukka. Aziyadé! Valot kirkkaat illoin syttyvät Stambulissa, väri silmäisi fosforiloistein kimmeltää. Sisin sielus arvoitukseksi aina jää, sinä Aasian poloinen, silkinpehmeä pieni kissa. Aziyadé! KEVÄISET AROT. Tuulen siivin lempi toi mun halki aromaan. Kukkaverho kirjava sen peitti kokonaan. — Nauratko, kaunis Katinka? Kukkasiksi muuttua jos onnemme nyt vois, tuoksuavan tulvan alla laajat arot ois! — Uskotko, armas Katinka? Mutta niinkuin hyasintit, liljat, tulppaanit, helle polttaa nuoruutemme riemut kaunihit. — Itketkö, pieni Katinka? LAULU KITARAN SÄESTYKSELLÄ. Lauloi nuori gondolieri hämyssä Venetsian yön: itkettävää niin ei ole mitään kuin on kylmä, lemmetön syön! Sulaa vuorten sininen jääkin, ei sula sydämesi sun, säihkyvän ihana, julma Judith, riistäjä rauhani, toivoni mun! Kukkivat visaiset viikunapuutkin, lempeen ei puhkea lemmetön syön! — Hiljaa kapea gondooli liukui hämyssä Venetsian yön. RAKKAUS. Ruusu puhkesi punainen keskellä keltaista poutaa. Tumma, polttava viini sen suonissa soi ja soutaa. Pisaran yhden jos viiniä juo ikuinen onni vuottaa, kaksi pisarta tuskan tuo, kolme kuoleman tuottaa. YÖ. Kuink' aallot kuumat kuohupäin mun ylitseni lyö! Täys lempeäin, täys lempeäin on mykkä, musta yö. Ma kohun kuulen uhkaavan kuin tuuli erämaan. Oi myrskyn pauhun, kuoleman se tuoko mukanaan —? En pelkää tulta Samumin, jo liekkijuoman join. Ah, auringoita tuhansin Ma yössä nähdä voin! Oon myrskyn raivoon hukkuva kuin hehkuun hellyyden ja hiekkahautaan nukkuva kuin alle ruusujen! KOHTALO. Kuin vanha jättiläinen pilvihin pään nostaa kellanharmaa tulivuori. Sen halkeamat peittää laavakuori, kuin veri hyytyneenä haavoihin. Mut liepehellä paljaan tunturin on pinja tumman vihanta ja nuori. Se latvan tuuheen taivahalle suori, kun ilma hehkui sätein punaisin. Maan uumenista kuuluu kumma pauhu, ja tuhkansakeana verhoo sauhu kuin pilvi vuoren ammottavan suun. Pian kuohuu esiin kuuma alkuaine, lyö yli seudun liekehtivä laine ja laava hautaa alleen pinjapuun. VIRTA. On pitkä sateenkaari taivahalla, se yli kylmäin vetten kaareutuu. Ja sinipunavihreen sillan alla vuo usvaa henkäilevä uneksuu. Mut virran himmeällä kaltahalla, oi katso, kasvaa villi viinipuu! Se hedelmäinsä raskaan painon alla veen poreilevaan peiliin kallistuu. Jo itku tärisyttää ilman rantaa. Käy ruuheen, armas, jonka kanssa verta ma kultarypäleistä äsken join! Niin meidät mittaamaton kymi kantaa päin kuolon suurta sumuvaltamerta, miss' sammuneet ui pallot aurinkoin. KUU. Palaa taivaan lamppu, kullankirkas kuu. Vastaa, kuu: onko siellä korkealla kenttää vihantaa, jolla heinä huojuu, sinikellot aaltoaa? Sieluni mun on niin kummainen, nauru, itku siellä rinnan soi. Saanko, oi, olla kerran sinikello taivaan niittyjen? Silloin ohitseni vaeltais saattamana pilvenhattarain ehkä Hän, ken sieluni mun loi sellaiseksi, että siellä soi tuska, riemu, epätoivo, autuus rinnakkain. Varjo pyhä ylitseni lankeais — — — — — Palaa taivaan lamppu, kullankirkas kuu. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALLIO JA MERI *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.