The Project Gutenberg eBook of »Ei» on parempi kuin »kyllä», by J. L. Heiberg

GAMSTRUP, kamreeri.
SOFIA, hänen veljentyttärensä.
HALME, kandidaatti.
LIIMA, urkuri.

Tapahtumapaikka Helsingissä kamreerin kodissa. Sali; ulko-ovi takaseinällä; oikealla ovi, joka vie Halmen huoneeseen. Kolmas ovi vie toiseen perähuoneeseen. Ikkuna. Tuolin päällä riippuu miesten aamunuttu.

HALME (tulee huoneestaan ja katselee ympärilleen). Ei täällä ole ketään, saan siis odottaa. Tai jos koputan ja menen toiselle puolelle. Kunpa vain tietäisin, onko kamreeri mennyt ulos jo näin aikaisin. Tuskinpa, eihän kello ole vielä kymmentäkään. Tuossa riippuu hänen aamunuttunsa, hän on siis ainakin pukeutunut. Mutta jos hän olisi mennyt ulos, olisi neiti Sofia varmaankin täällä. Niin, minä nyt sanon tässä näin, niinkuin olisin asiastani hyvinkin varma. Toivon, ettei taivas rankaise minua tästä ylpeydestäni niin, että hän jää tulematta tänään. No, mitähän vain lopultakin tästä tullee, mutta tänään minä aion puhua hänen kanssansa. Ellei hän tule tänne, menen minä hänen luokseen ja sanon: "Hyvää huomenta, neiti, saanko puhella herra kamreerin kanssa? — Hän ei ole kotona. — Vai niin, sepä ikävää. Sitten minun täytyy vaivata Teitä. — Kuinka voisin auttaa Teitä? — Saanko pyytää Teitä antamaan nämä rahat kamreerille, (Ottaa taskustaan rahaa) — se on tämän kuukauden vuokra!" — Jumala tietää, että tämä on minun viimeinen rahani, mutta sitä en sano neidille. Hyvä on että minulla on nämä rahat, sillä tänään on juuri kesäkuun ensimmäinen päivä, ja juuri kuukauden olen asunut täällä. Mutta ensimmäisenä kuukautena tulee olla säännöllinen kaikessa, ettei luotto menisi. — Hyvä kalustettu huone minulla on, ja tässä on sali, jossa voin puhutella neiti Sofiaa, joka melkein joka päivä saa jotakin tekemistä täällä heti kun hänen setänsä on mennyt toimistoonsa. Siis kaikki on hyvin ja mielelläni maksankin viimeiset pennini vuokrasta. Ylihuomenna tulee posti ja toivon, että isä on tullut liikutetuksi viimeisestä kirjeestäni ja lähettää minulle rahaa. (Joku koputtaa.) Kukahan peijakas siellä on? Sisään!

LIIMA (tulee huonosti puettuna vanhanaikaiseen frakkiin ja kuluneeseen hattuun). Saanko kysyä, eikö täällä asu eräs kandidaatti nimeltä — hii, mitäs näen! Olen ihan oikeassa.

LIIMA. Niin, siinä sinä olet oikeassa. Et sinä suinkaan pane pahaksesi, vaikka tässä sinuttelenkin.

HALME. Kuinka voisitte luullakaan sellaista! Te, joka olette opettanut minulle aapista ja katkismusta!

LIIMA. Niin, mutta senjälkeen olet kasvanut minun pituisekseni, ja olen kuullut, että ymmärrät ja osaat vähän enemmän kuin isämeidän. Taidat olla lakitieteiden kandidaatti ja arvosanat loistavia!

LIIMA. Mitä sinä viralla teet? Kohta menet naimisiin serkkusi kanssa, — se rikas leski — mikä hänen nimensä olikaan — se, joka omistaa puoli miljoonaa.

HALME. Ahaa. Te ajattelette rouva Gröndahlia! Sehän olisi isäni tahto, mutta siitä ei tule mitään!

LIIMA

HALME. Äsh, hän on niin vanha, että voisi olla tätini. On luonnotonta edes kutsua häntä serkuksi, niin vanha hän oli.

LIIMA. Eihän sinun sitä tarvitsekaan tehdä silloin kun olette naimisissa. Ei sitten sanota täti eikä serkku, vaan: pikku vaimoni.

HALME. Se on vielä kymmenen kertaa pahempaa. Ei, rakas ystävä! Totta on: isä tahtoo välttämättä, että minä kosin häntä, ja minun on pakko totella. Se tapahtuu jo tänä päivänä. Serkkuni tietää tulostani. Näettehän, että olen jo parhaissa vaatteissani.

LIIMA. Kyllä näen; olet puettu' kuin sulhasmies konsanaan. Herra jesta, kun sinulla on hyvä frakki päälläsi!

HALME. Mutta minä tiedän, että saan rukkaset. Olen antanut hänen tuntea, etten halua hänen kanssaan avioliittoon, ja tiedän, että hän kieltää. Siksi menen rauhassa häntä kosimaan.

HALME. Olenhan siten täyttänyt isäni tahdon, eikä hän silloin voi enää olla antamatta minulle rahaa.

LIIMA. On kerrassaan suurenmoista, että voit sanoa niin kun on kysymyksessä sellainen summa.

HALME. Katsokaahan, puolet rahoista tulee minulle varmasti jos elän kauemmin kuin serkkuni. Serkkuvainajani,' hänen miehensä, testamenttasi minulle puolet rahoista, siis 250 tuhatta silloin kun hän kuolee. Ja jos leski menee naimisiin, pitää hänen heti ennakolta maksaa minulle tämä summa. Mutta sekä kuolema että naimisiin meno tuntuu minusta yhtä mahdottomalta, ellette Te, rakas Liima, auta minua ja ota leskeä. Ettekös Te ole vapaa vanhapoika?

HALME. Miks' ei! Kuulkaahan, hän on paras vaimo Teille. Hän ei ole ihan nuori, mutta sitä parempi. Ja lisäksi hän on aika hauskannäköinen. Ja entäs ne 250 tuhatta, eikös olisi hyvä ottaa nekin mukana.

HALME. No, annetaan sen asian sitten olla. — Kertokaa nyt omista asioistanne. Te olette siis tullut tänne pääkaupunkiin.

LIIMA. Niin, suoraan junalla Rautavaaralta. Tulen suoraan asemalta, sillä kysyin heti osoitettasi sieltä. Kiireesti tulin tänne, ja arvaappas, mitä varten!

HALME. Hyvänen aika! Oletteko tullut Rautavaaralta Helsinkiin sellaisen asian vuoksi?

LIIMA. Ei, ei. Mutta katsoppas — mutta et vain nyt saa nauraa minulle — olen matkustanut tänne kosimaan erästä neitiä, joka on jo puoleksi luvattu minulle. Ja hänellä on myös rahoja jonkun verran.

LIIMA. Ja katsohan nyt, hyvä ystäväni ja oppilaani, — pyydän anteeksi, että sanoin sinulle näin.

LIIMA. Tiedäthän, että ensimmäinen vaikutus, minkä naishenkilö miehestä saa, on paras. Ja olen kuullut, että kravattisolmu vaikuttaa silloin paljon.

LIIMA. Kyllähän sinä tiedät sen paremmin. Ja kun minä olen kuullut, että sinä tunnet muodit, eikä minulla ole tiedossa muita tällaisia, niin vanhan ystävyyden vuoksi arvelin sinun tekevän minulle tämän palveluksen ja solmiavan kravattini niin, että se miellyttäisi tytön sydäntä.

HALME. Sehän on pieni palvelus, ja mielihyvällä teen sen parhaimpani mukaan. Olkaa hyvä ja istukaa, pian se on tehty! (ottaa tuolin keskelle lattiaa).

HALME. Mutta tämä kravatti ei ole oikein hyvä. Minä lainaan teille toisen. (Menee omaan huoneeseensa ja tuo sieltä valkoisen kravatin.) Kas tämä on hyvä!

HALME.

LIIMA.

HALME.

LIIMA.

MOLEMMAT.

HALME.

LIIMA.

HALME.

LIIMA.

HALME.

LIIMA.

MOLEMMAT.

LIIMA.

HALME.

LIIMA.

Kas, suuremmoinen onhan se vaan! Moinen rusetti minut pukevi, kai tytön saanenkin.

MOLEMMAT.

Ain' auttaa puku asiaa, kyll' räätäli monen herraks' saa. Kävi hienosti, aivan varmasti se istuu somasti!

LIIMA. Kiitoksia hyvä ystävä! Sehän on aivan ensiluokkainen. Nyt puen vain frakin päälleni ja sitten lähden, (ottaa frakkinsa).

HALME. Ja sisäpuolta ei voi kääntää päälle. Kuinka tuo frakki soveltuu tähän kravattiin.

LIIMA. Hyvä on. Mutta jospa minun juhlafrakkini, joka kelpaa
Rautavaaralla, on vähän vanhanaikainen täällä pääkaupungissa.

LIIMA. Mutta kuulehan, minulle tuli sellainen päähänpisto, vaikka se onkin kyllä vähän epäkohtelias — mutta vanhan ystävyyden takia —

LIIMA. Lainaa minulle uusi frakkisi! Puolen tunnin kuluttua on kosintaretkeni tehty ja sitten tulen takaisin.

HALME. Se on pieni asia, jos on vain siitä kysymys. Ja minä en onneanne estä! (Ottaa frakkinsa ja auttaa sen Liiman päälle).

LIIMA. Olet vallan erinomainen, yhtä sydämellinen kuin oppilaanakin. Aivan samanlainen, mutta lukenut vain enemmän. No niin, nyt luulen, että minä kelpaan. Sanon nyt vain hyvästit ja kuten sanoin, tulen kohta takaisin.

LIIMA. Ei, anteeksi, — on vähän epähienoa jos sanoisin ennenkuin asia on valmis. Mutta heti kun kaikki on selvä, saat sinä ensinnä tietää. Nyt menen tuohon kauppaan ja pyydän saada katsoa puhelinluetteloa. No, hyvästi siis, tuhannen kiitoksia! (ottaa hattunsa).

LIIMA (tutkii sitä). Olet oikeassa. Ei se oikein lyö yhteen tämän frakin kanssa.

LIIMA. Heipä hei! Saat pitää vanhan hattuni panttina, (panee Halmeen hatun päähänsä, mutta se on liian iso ja putoo korville.) Voi, se ei käy! Se on liian iso. On hullua luullakaan, että minulla olisi niin iso pää kuin sinulla.

LIIMA. Mutta taas on niin ikävästi, että lompakkoni on kapsäkissä ja minulla on vain vähän pientä rahaa mukanani. Pelkään, että tulen jo liian rohkeaksi, mutta voisitko sinä vaikka tunnin ajaksi — —

LIIMA. Kyllä se on totta, että sinulta saa kaikessa apua. Ja lisäksi, sinulla ei ole ainoastaan hyvää tahtoa, mutta myöskin kykenet siihen. Tämä osoittaa, että sinulla on raha-asiat kunnossa. Ei jokaisella nuorella miehellä ole 150 mk valmiina satunnaisia menoja varten. Usko vain, ilmoitan tämän isällesi, kun tulen takaisin Rautavaaralle. Ja sitten hän saa paremman käsityksen sinusta.

HALME. Kiitos siitä! Sillä tavalla voitte tehdä minulle hyvän vastapalveluksen.

LIIMA. Saat olla varma siitä! No hyvästi sitten, kohta olen täällä jälleen.

HALME (yksin). No nyt minulla ei ole frakkia, kun räätälille vaihdoin vanhan frakkini. Ei ole rahoja, että maksaisin vuokran. Mutta samapa se. Tunnin päästä olen autettu. Niin kauan voin odottaa. (Toisessa huoneessa kuuluu Sofian laulua.) Siellä on Sofia. Mutta hyvänen aika — enhän voi näyttäytyä paitahihasillani. (Koettaa panna Liiman frakkia päällensä.) Ei, tämä on naurettavaa! Ja minkälainen järjestys täällä on! (Alkaa nostaa tuolia ja tavaroita ja juoksee omaan huoneeseen tavaroinensa.) (Sofia tulee. Halme seisoo oven raossa ja tirkistää).

SOFIA. Ei hän ole täällä. Sitten on parasta että laulan vähän kovemmin.
(Hyräilee. Katsoo Halmeen ovelle.) Mutta siellähän hän seisoo ja katsoo!

SOFIA. Kas, oletteko Te täällä? Miksi noin seisotte ovella? Ettekö ole pukeutunut?

HALME. Ikävä kyllä — en ole. En uskalla tulla silmienne eteen. Ajatelkaa onnettomuutta! Olen pudottanut vaatekaapin avaimen, enkä saa takkia käsiini.

HALME. Ei tarvitse. Kyllä löydän avaimen. Pahinta on, että en uskalla tulla teidän luoksenne.

HALME (suutelee häntä kädelle). Jokainen tulee juhlallisen näköiseksi, kun te näytätte niin ystävälliseltä.

SOFIA. Sedälleni. Hän ei tiennyt mitä hän teki, kun vuokrasi Teille kalustetun huoneen.

HALME. Mutta minä tiesin, mitä minä tein, kun vuokrasin sen. On joitakin erikoisia tapauksia, jotka panevat meidät uskomaan Jumalan johdatukseen.

HALME.

Muistatteko? se oli Rantatiellä, mä Teidät näin ol' ilta toukokuun, mä käännähdin, ja jäljissänne siellä Teit' kaukaa seurasin kuin orja muu. Ystävätär ol' siellä mukananne varjossa rantapuiden riippuvain ja valkoliljat taipui kulkeissanne kun ohi riensitte te kiiruhtain.

SOFIA.

Ja kadulla kun kuljin reippahasti ma Teidät jäljistäni kadotin, mutt' seurasitte Kirkkopuistoon asti, mä kunnes riensin sisään kotihin. Te sitten muitta mutkailuitta tuonne astuitte jäljessäni asuntoon. "Vuokralle oisko kalustettu huone?" Te kysyitte ja setä vastas': "On."

HALME.

Ja empimättä asiani päätin, ja voitonvirttä lauloi syömmeni, mä suoraa päätä huoneeseeni muutin ja palatsilta tuntui soppeni. Tääll' Teitä aina katselen, Sofia, ja ensi vaikutelma kasvaa vain. Jos vaikenenkin, salata en taida mun mitä liikkuu syömmenpohjassain.

SOFIA. Varokaa, että ette liian aikaisin huuda: hurraa. Tietäkää, että setä juuri parhaillaan odottaa minulle kosijaa ja pahin kaikesta on, että hän on sedän mieluinen.

HALME. Mitä minä kuulen? Kuka se kosija on? Mikä hänen nimensä on? Milloinka hän tulee? Onko hän nuori? Onko hän komea? Onko hän ystävällinen? Missä hän asuu? Sanokaa nyt, että minä voin paikalla mennä katkaisemaan häneltä kaulan!

SOFIA. Herranen aika! Tahdotteko katkaista kaulan minun kosijaltani!
Mitäs minä sitten hänellä teen?

HALME. No leikki pois, se on niin vakava uutinen, jonka ilmoititte minulle. Pyydän sentään, että vastaatte kysymyksiini.

SOFIA. Totta tosiaan. En osaa vastata yhteenkään. Se on totta: nuori hän ei ole, niin paljon on setä minulle ilmoittanut. Luonnollisesti hän on miellyttävä. Mitä kaikkeen muuhun tulee, olen yhtä tietämätön kuin Tekin.

SOFIA. En ollenkaan. Kaikki tämä yllätys on minun sedältäni. Vain senverran tiedän, että hän on varakas ja hänellä on hyvä virka. Ymmärrätte, että tämä viimeinen on suuri asia, kun itse olen köyhä, niin sedästä on kauheaa, jos menen naimisiin köyhän kanssa, kun hän on holhoojani.

HALME. Mutta hyvä neiti Sofia, kun Te olette samaa mieltä kanssani, niin kai Te annatte hänelle rukkaset.

SOFIA. Sitä minä juuri aionkin, mutta minun pitää varoa, etten suututa setää. En uskalla heti kieltää, vaan vastaan epäselvästi, jotta voitan aikaa.

HALME. Ei ollenkaan sillä tavalla! Mitä se auttaa? Paljon parempi on heti antaa kieltävä vastaus ja sanoa suora "Ei". Sitten on asia selvä ja hän tietää, miten asia on.

SOFIA. Se riippuu paljon siitä, kuinka ensi tapaaminen sujuu, eikä se ole varma, että hän heti alkaa kosimisen.

HALME. Kyllä, sen hän varmasti tekee, ja kaikinpuolin on parasta, että heti vastaatte "Ei" kaikkiin hänen kysymyksiinsä, siten hän vähitellen tottuu siihen sanaan.

SOFIA. Onpas se mukava vaatimus! Jos hän nyt sanoo: "Ilma on kaunis tänään", pitäisikö minun vastata "Ei".

HALME. Voi hän sanoa niinkin, että Te itse olette kaunis, mutta on paras vastata "Ei". Juuri siksi, että näytätte miten vähän Te hänestä pidätte.

HALME. Saman tekevä. Hän tästä näkee, että Te tahdotte olla eri mieltä hänen kanssaan.

SOFIA. Mutta jos hän sitten sanoo: "Hyvä neiti, nimeni on Pekka, Juho, Jaakko" tai jotakin muuta, niin eikö ole liian omituista, jos minä sanon "ei". Hän voisi ajatella, että paremmin minä sen itse tiedän.

HALME. Jos hän on yhtään sivistynyt mies, ymmärtää hän, että Te ette tahdo tietää hänen nimeään ettekä muutakaan hänestä. — Nauratteko!

SOFIA. Minä en voi olla nauramatta, kun ajattelen, mitä kaikkea Te tahdotte sanan "ei" sisältämään.

HALME. Mutta minä olen kaukana naurusta. Minulle se asia on totinen tosi. Mitä Te nauratte vieläkin?

HALME. Vakuutan Teille, että täysin tosissani pyydän Teitä hänelle vastaamaan yhden ainoan sanan, "ei". Tämä pieni sana voipi käydä joka paikkaan. Se on lyhyt ja selvä. Älkää naurako. Te saatatte minut sillä epätoivoon! Luvatkaa minulle — —(ovelle koputetaan) Jumalani, jos se on hän!

LIIMA. Mikä Sinulla on? Sinäpä olet äksyn näköinen. Mikä sinulle on tullut?

HALME. Ei mikään. Mutta kertokaapa nyt minulle mitä Teille on tapahtunut! Joko kaikki on selvää?

LIIMA. Ei, ystäväiseni, enhän ole päässyt sen pitemmälle, kuin että ostin uuden hatun. Katsopas eikö olekin hyvä!

LIIMA. En. Ajatteleppas vain sitä ihmettä! Kun tarkastan luettelosta, missä hän asuu, niin tulenhan juuri tähän taloon!

LIIMA. Aivan! En yhtään ihmettele, että olet kummissasi siitä, että menen kaupungille etsimään osoitetta paikalle, jossa olen.

LIIMA. Ei hätäillä. Eihän asia ole vaarallista. Katsohan ystäväiseni, eihän mitään hyödytä, että salaan sitä sinulta — kamreeri Gamstrup, jonka luona asut, on nuoruudenystäväni ja hän on kirjoittanut minulle, että hänellä on veljentytär —

LIIMA. Sofia, aivan oikein. Näenpä, että tunnet hänet. No, hän on kirjoittanut minulle, että hänellä on veljentytär neiti Sofia Gamstrup, jota hän luuli voivansa suositella minulle vaimoksi. Hänelläkin on jonkunverran omaisuutta, — onhan jotain minullakin ja sitten kunnollinen vuosipalkkani. — Sitäpaitsi hänen pitäisi olla sievä ja nuori, sellainen kaunis tyttö. — Niin. Mutta sinähän sen parhaiten voinetkin todistaa! Miltäpä sinusta näyttää?

HALME. Mitäpäs vastaisin? Sellainenhan riippuu niin paljon kunkin henkilön omasta mielipiteestä ja mausta.

LIIMA. Juuri niin. Ei voi katsella asiaa toisen silmillä, olen itse arvosteleva. Kuuleppas! Kun nyt niin paljon jo olet minua auttanut, niin kai vielä annat apuasi eräässä asiassa. Teethän sen?

LIIMA. Kuulehan, kamreeri ei ole nyt kotona, mutta kun minä tässä olen nyt valmiiksi pukeissakin, niin —

HALME. Se onkin välttämätöntä, sillä tiedättehän että minunkin täytyy tästä kosimaan — (itsekseen) onkin jo aika saada ne rukkaset, että se este on tieltä raivattu.

LIIMA. Aivan oikein, täytyy takoa silloin kun rauta on kuuma. Kun sinä olet täällä näin kuin kotonasi, niin luotan siihen, että hankit neitosen puheilleni.

LIIMA. Jumala paratkoon, mitä sinä siinä! Mikä sinua vaivaa? Onhan aivan tärkeä ja kunniallinen asia ajettavanani ja tahtoisin puhutella häntä.

HALME. Täällähän hän on sisällä. Koputan ja sanon hänelle, että täällä joku tahtoo häntä puhutella.

HALME. Niinkuin sanoin Teille. Taivaan tähden, tehkää nyt niinkuin minä olen teitä pyytänyt. Huoneestani kuulen joka sanan ja vannon, että ellette tee kuten pyysin — —

HALME. Ammun kuulan saman tien otsaani. (Juoksee huoneeseensa, jättää oven raolleen ja kuuntelee).

SOFIA. Jumalan tähden, — kuulkaa — hän on jo poissa — hän vaan pitää ovea raollaan ja kuuntelee — Mitä minun pitää tehdä? Kylläpä tästä tulee kummallinen keskustelu.

LIIMA (katselee Sofiaa sivulta). Totisesti sievä tyttönen! Nyt vain rohkeutta.

SOFIA (katsoo Liimaa sivulta). Hyvänen aika minkä näköinen. Mitenkä voisin pysyä nauramatta.

LIIMA (kumartaa). Korkeimmasti kunnioitettu neiti! Te tiedätte kuka minä olen. —

SOFIA (itsekseen). Tässä voin hyvällä syyllä seurata Halmeen tahtoa.
(Liimalle.) En.

LIIMA. Kamreeri on epäilemättä Teille, neiti, ilmoittanut eräästä henkilöstä, — — joka eräässä tarkoituksessa — — pyytää saada — — tarkotan, tahtoo kunnioittaen tervehtää Teitä, neiti. —

LIIMA. Sepä ihmeellistä! Minulle hän taas kirjoitti, että on teille ilmoittanut asiani. Minä en nyt ymmärrä tätä. Onko tämä Teille ymmärrettävissä?

LIIMA. Niinpä luulen. Silloinhan hän ei tietystikään ole Teille maininnut nimeäni ja arvoani.

LIIMA. Hyväinen aika, arvoisa neiti, seisonhan siis tässä teidän edessänne kummallisessa asemassa. Ennakkotiedot puuttuvat ja minun täytyy lähteä esitykseni niin alusta kuin historioitsijat, jotka alkavat maailman luomisesta. — Näytte minulle hymyilevän, mutta niin se vaan on. Harmittaa, sillä nyt pelkään, että monisanaisuuteni tulee Teille kiusalliseksi.

LIIMA. Jumala sen teille palkitkoon. Vastauksenne tekee minut rohkeammaksi. Katsokaahan arvoisa neiti, nimeni, itseäni kiittämättä, on Liima.

LIIMA. Olenhan urkuri Rautavaaran kirkossa. Tottahan neiti tietää missä
Rautavaara on?

LIIMA. Karjalassa, aivan Pohjois-Karjalassa. Ei se ole rintapitäjiä, mutta on sielläkin — monta sivistynyttä perhettä ja olen pitäjäläisten! luottamusmiehiä, heidän suosiossaan, — enkä tarvitse valittaa vuosituloistani.

LIIMA. Ja urkurin viralla on se hyvä puoli, että työtäkään ei ole niin liiaksi ja tuloja on minulla kumminkin. Niin, että on se vaan arvon virka. Onhan tunnettua, mitä kanttooreista sanotaan —

LIIMA. Niin mistä niitä kaikkia. Onhan arvoa alentavaa, jos jotakin, joka ei ole kanttori, siksi nimittäisi, mutta kun nyt kerta on kanttori niin eipä siinä tietenkään ole mitään alentavaa, että on kanttori.

LIIMA. Eihän minun tätä pitänytkään Teille kertoa, vaan sitä, että "Ei ole kiirettä kirkkoon, vielä on pappi paitasillaan", ettekö tunne sitä?

LIIMA. Niin, niin, onhan sekin ymmärrettävää, (itsekseen) Aika sivistynyt neitonen, sen huomaa hänen keskusteluistaan. (Sofialle) Ja tahdonpa Teille neiti, sanoa: Kuulisittepa vain Rautavaaran kirkon urut, parhainta koko Karjalassa! Niissä on sopusointua! Varmaankin sydämestänne riemuitsisitte kun kuulisitte minun niillä soittavan —

GAMSTRUP (tulee takaa, seisattuu ovelle). Tässähän Liima onkin jo täydessä työssä, parasta, etten heitä häiritse. (Jää kuitenkin ovelle kuuntelemaan).

LIIMA.

HALME.

Jos et vaan pois jo saa, niin mä korvaan sulle kilistän, että kyllä sen sä kuulet, muistat sitten kellosi.

LIIMA.

SOFIA.

LIIMA.

HALME.

GAMSTRUP.

LIIMA.

GAMSTRUP.

LIIMA. Sepä vahinko. Täytynee siihen mukautua. Mutta jos nyt neiti ei pitäisikään soitosta, mutta jospa Te vaan voisitte pitää soittajasta — — Niin, arvoisa neiti, — Te katsotte minuun niin kummissanne, mutta niin on asia, eikä siitä somene — — sentähden minä kaiken tämän jälkeen saan sen kunnian, että pyrin päämaaliinkin. Niin, neiti, minä rakastan teitä, olen teihin kiintynyt.

LIIMA. Kyllä varmasti! Ja nyt minä teen teille viimeisen kysymykseni.
Tahtoisin sanoa teille, neiti Gamstrup: tässä olen Teidän edessänne!
Tunnette nyt arvoni ja asemani, näette millainen olen, miltä näytän,
miten käyn puettuna, — anteeksi neiti, siihenkin pannaan paljon arvoa.

LIIMA. Tahdotteko tehdä minut onnelliseksi antamalla minulle arvoisan kätenne ja kalliin sydämenne? — Niin, mikä on vastauksenne?

LIIMA. Se oli paha sana se, mutta Tehän hymyilitte sitä sanoessanne.
Voinko uskoa, että tarkoititte totta, ettehän?

LIIMA. Mutta minä en ymmärrä nyt teitä. Te laskette leikkiä. Älkää rakas neiti päästäkö koko "ei"-sanaa suustanne vastatkaa myöntävästi, vastatkaa vain kyllä! Mitä tahdotte siihen sanoa?

LIIMA. Ei? Pyydän tuhannesti anteeksi, eikö "kyllä"? (Itsekseen) Onko hän huonosti kasvatettu?

LIIMA. Te vastaatte niinkuin tahtoisitte sanoa: "Ei ole mitään hätää!"
Mutta te erehdytte kokonaan. Minä olen luonteeltani kovin kiivas.
Jumala suokoon, että olisin Rautavaaralla, niin kyllä kellot soisivat!

LIIMA.

Kirkontorni syöksyis maahan ankarasta äänestä hurjana jos soittamahan kiihdyksissäin pääsen mä. Teitä kaipaan, ikävöitsen siellä Rautavaaralla. Jos siis torni halkeaapi Teille syy se lankeaa. Mua rakastatteko?

SOFIA.

LIIMA.

HALME.

HALME (tuo Liiman takin, kiirehtää). Voisinkohan nyt saada takaisin takkini, en voi odottaa enää hetkeäkään, (Heittää aamutakin tuolille).

HALME. Sellainenhan se on ja siksi lienee luotukin. Nyt minä menen ottamaan rukkaset serkultani. (Hakee huoneesta hattunsa ja keppinsä).

LIIMA. Ja vaikka olisinkin ollut omassa takissani! (Halmeelle) Kuulehan minua kiukuttaa tässä eniten se, että tyttö oli todellakin sievä ja sivistynyt.

LIIMA. Mistä! Mistä! Mistä se huomataan! Hänen sielukkaasta keskustelustaanpa tietenkin.

HALME. Oliko teistä hänen keskustelunsa sielukas? Minusta se oli yksitoikkoinen.

HALME. Kuinka sitä olisin voinut välttää? Eihän huoneeni ja tämän välillä ole edes paksua seinää.

HALME. Kuulkaahan, ja sanokaa tosissanne, kuulitteko hänen käyttävän muuta kuin yhtä sanaa?

HALME. Luulen minäkin, että hän aivan tuhannesti lie sanonut sen saman sanan.

HALME. Herranen aika! Niinkö kuuro olette ollut, ettei se sana ole teihin vielä pystynyt? Te olette silloin kuuroista kuuroin!

HALME. Mutta ettekö sitten huomannut, ettei hän koko keskustelun aikana käyttänyt muuta kuin "ei"-sanaa?

LIIMA. Ja sitä minä en ensinkään huomannut — —mutta nyt, kun sinä sen selvität, niin luulenpa — — varsinkin se sana oli hyvin tiheään hänen huulillaan.

HALME. Eihän minulla ole nyt aikaa sellaista tarinoimaan. Heti tulen takaisin. Serkkuni asuu tässä aivan läheisyydessä. Sitten olen jälleen käytettävänänne ja olen antava ne tiedot, mitkä minä vain voin! (Juoksee pois).

LIIMA. Mutta lempo vieköön koko jutun! Narrinaanhan tyttö on minua pitänyt, siitä ei ole enää epäilystäkään. Jumalani, miten tämä nyt päättyy? Mutta tämä onnettomuus täytyy ottaa rauhallisesti. Miten minä osaisinkaan vihastua, kun hän ei minua huolinut? Eihän tästä pidä joutavaa kiivailla. Ei, kärsivällisyyttä vain! Vereni täytyy tyyntyä! Ja täältä on lähdettävä kotiin, kuta pikemmin, sen parempi!

GAMSTRUP (tulee taka-ovesta). No hyvää päivää, hyvää päivää vanha ystäväni Liima ja tervetuloa tänne! Milloin saavuittekaan?

GAMSTRUP. Sanokaapas muuta, ja aivan aikaa hukkaamatta heti meille, (hiljempaa) Oletteko jo nähnyt veljentyttäreni?

GAMSTRUP. Älkää olko siitä millännekään! Nuoret tytöt eivät aina ole kovin puheliaita.

LIIMA. Herra kamreeri! Ei tarvitse ollakaan puhelias, kunhan vain jotain kunnollista sanoisi.

GAMSTRUP. Aivan niin, aivan niin, ystäväni. Ja teillä kai ei ole mitään valittamista.

GAMSTRUP. No kertokaahan siis! Ihanhan olen kuin tulisilla hiilillä.
Olitte kai jo yksimielisiä?

LIIMA. Niin se vain oli. Niin oli ihan villissään sen "ei"nsä kanssa, ettei muita sanoja käyttänytkään. Ja vaikka olisin sanonut, että musta on valkoista, niin siihenkin hän olisi sanonut "ei".

LIIMA. Vaikka vannoisin sen. Hänhän satoja kertoja toisti vain "ei", vaikka mitä olisin puhunut.

GAMSTRUP. Mitä kummaa tämä on! Silloinhan hän on ilvehtinyt teille aivan avoimesti ja silmienne edessä.

GAMSTRUP. Mutta hän on ollut häpeämätön minun vanhalle, hyvälle ystävälleni. Mutta odottakaahan! Antakaapa minä puhun sille harakalle, niin eiköhän ääni muutu kellossa.

LIIMA. Kuulkaahan kamreeri! Arvelin juuri pyytää että jättäisitte koko asian, ei se kannata. Mielipiteeni on: kun tyttö kerran ei pidä minusta, niin oikeinhan hän tekee, kun antaa rukkaset. Olenkin jättänyt koko asian mielestäni ja niin pian kuin mahdollista palaan takaisin Rautavaaralle. Voimmehan herra kamreerin kanssa silti olla ystävät kuten ennenkin.

GAMSTRUP. En ikinä salli teidän matkustaa näin tällaisen kohtelun perästä hyvityksettä! Tytön täytyy pyytää anteeksi niin teiltä kuin minultakin, hänen täytyy hyvittää tämä. Ja rukkasensa hän saa ottaa takaisin koreasti, pitäköön itse tai antakoon jollekin toiselle. — — Niille onkin jo paikka. Alan epäillä, että toinen voi olla tässä takana. Malttakaapas, kun minä neuvottelen! Kutsun hänet tänne.

LIIMA. Ei, ei kamreeri! Jättäkää se! Minä niin pelkään kaikkia perhekohtauksia.

GAMSTRUP. Kuulkaa ja olkaa ymmärtäväinen! Neuvot on otettava varteen! Tekö hätääntyisitte tuommoisen tytön oikuista, te, joka pidätte tahdissa koko seurakunnan veisuun! Tekö ette saisi tahtia tähän tyttöön!

GAMSTRUP. Älkäähän, kyllä tiedän, että te osaatte tahtipuikkoa heiluttaa. Mutta koskapa itse olette niin arka, niin minä rupean holhoojaksenne, niinkuin olen ennestään veljentyttäreni holhooja. Odottakaahan hetkinen! (Huutaa ovesta) Sofia, tule! (Sofia tulee). Tule tänne, neitiseni ja katso minua suoraan silmiin. Kummallisia tarinoita minun pitääkin kuulla sinusta. Kuinka olet kohdellut tätä vierastani?

SOFIA. En ymmärrä teitä, setä. Enhän ole häntä tätä ennen nähnytkään.

SOFIA (katsoo tarkemmin Liimaa). Suokaa anteeksi. Hänhän näkyy olevan
Rautavaaran urkuri.

SOFIA. Herranen aika, olette aivan eri näköinen! Mikähän on tehnyt muutoksen teissä?

SOFIA. En tiedä, mutta niin erinäköinen olette. — Jo huomaan! Teillä on nyt aivan erilainen takki.

LIIMA. Silloin olin frakissa, kun olin kosiomatkalla, nyt on turha sitä enää pitää.

GAMSTRUP. Vähät minä vaatteista välitän! Mutta nyt kysyn sinulta meidän neiti Nenäkkäältä, kuinka olet voinut tehdä pilaa tästä arvokkaasta henkilöstä?

GAMSTRUP. Kovin pyhäksi siinä tekeydyt. Etkö ole satoja kertoja sanonut "ei" hänelle, etkö ole eroituksetta kaikkiin hänen kysymyksiinsä vastannut "ei"?

GAMSTRUP. Mutta minä sen tiedän, ja minua sinun on turha vetää nenästä. Ja kylläpä tiedän, mistä nämä muurahaiset ovat päähäsi tulleet. Se uusi vuokralainen tässä on takana, hän täällä kuljeksii ja panee pääsi pyörälle ja sinä olet kyllin hupsu kuuntelemaan kaikkia hänen liverryksiään.

GAMSTRUP. Teistä ei ikinä tule paria. Hänellä ei ole niin pennin pyöreätä, ellei hän mene naimisiin serkkunsa kanssa, niinkuin hänen isänsä tahtoisi; mutta tuo vetelyspä ei sitä tahdo. Ja jos hän tahtoisi, niin ethän sinä silloin häntä saisi. Ja nyt minä sanon sinulle vielä: minä en tahdo nähdä häntä enää talossani, hän saa muuttaa. Minulla on hyvä syy käskeä häntä muuttamaan, sillä tänään on kuukauden ensimmäinen päivä, eikä hän ole vuokraansa maksanut.

SOFIA. Mutta setä hyvä, päivä ei ole vielä puolessa, kyllähän hän vielä ennättää tänään maksaa.

GAMSTRUP. Asiansa täytyy hoitaa aamusta päivin. Vuokralainen, joka ei ensimmäisenä kuukautena maksa säännöllisesti, ei tee sitä vastakaan.

LIIMA. Minun täytyy nyt sanoa teille, että teette hänelle vääryyttä. Mikäli minä tiedän, niin hän hoitaa hyvin asiansa ja onpa hänellä rahojakin.

LIIMA (katsoo ikkunasta). Tuolla hän jo tuleekin, kiirehtii niin tullakseen tähän taloon.

GAMSTRUP. Tulkoon vaan tähän taloon, kyllä hän täältä lähteekin. — Heipä hei, nyt minä keksin! Sofia, jää tänne, ota hänet vastaan! Liima ja minä menemme tähän huoneeseen ja kuuntelemme keskustelunne. Et vastaa hänelle mitään muuta sanaa kuin "ei". Kaikkeen, mitä hän vain sinulle sanoo, on sinun poikkeuksetta sanottava "ei". Ei ja ei! Ja nyt tahdon omin korvin kuulla, kuinka sinä keskustelussasi selviät "ei"-sanallasi.

GAMSTRUP. Älä mukise! Enhän minä koskaan peruuta sanojani. Jos siihen "ei"-sanaan lisäät mitään muuta sanaa, niin tulen ja taitan niskasi nurin!

GAMSTRUP. Niin sen on oltava. Tuossa hän jo onkin. Tulkaa, Liima, tulkaa! (vetää Liiman mukanaan toiseen huoneeseen).

Hei, kas tässä saavun jälleen, tanssin, laulan, hymyilen, huolet heitän itkijälleen, pidän päivänpaistehen. Nyt mä laulaa voin hurraa! laulaa voin, hei eläköön! Lalala, lalala, hurraa, hurraa hei eläköön!

Oisko onnenpoikaa moista, pois nyt puute haipui jo, silmissäni kaikki loistaa niinkuin kulta-aurinko. Nyt mä laulaa voin hurraa j.n.e.

Oi, Sofia, ilon' suuri jakakaa te kanssani! Tanssin, laulan, niinkuin juuri hullusti ois laitani. Nyt mä laulaa voin hurraa j.n.e.

Oi te varmaan ihmettelette tätä villiä iloisuuttani. Mutta ettehän tiedä, miten onni on minua suosinut. Osaisitteko arvata?

HALME. Tämän jälkeen tohdinkin puhua avoimesti. Nyt tohdin vastustaa joka epäilystä, joka pelkoa. Nyt ei ole mitään estettä — jos vaan uskallan luottaa, että me ymmärrämme toisiamme. Kyllä te olette minut ymmärtänyt, se nyt on selvä, mutta enhän minä erehtyne teistä? Eihän asia lienee niin?

HALME. Oi, sittenhän olenkin onnellisin ihminen, eihän ketään liene onnellisempaa! Eihän ole ketään muuta, jota te rakastaisitte?

HALME. Kun minä nyt vakuutan teille sydämeni rehellisen ja vilpittömän rakkauden, niin ei kai teidän sydämenne epäile sanojani?

HALME. Eihän koskaan koita se päivä, jolloin te herkeäisitte minua rakastamasta?

GAMSTRUP (katkerana). Paljon kiitoksia! Oletpa tottelevainen lapsi, ihan siitä pitää sinua kiittää!

SOFIA. Mutta setä rakas, itsehän määräsitte, että minun tuli vastauksissani käyttää "ei"-sanaa.

LIIMA. Vai et sinäkään kuullut, että hän vastasi yksinomaan "ei". Ei, eikä mitään muuta.

HALME. Olkoon niin. Mutta koska te kumpikin olette kuulleet keskustelumme, niin tiedätte siis, että Sofia-neiti on, "ei"llään antanut minulle kuitenkin myöntävän vastauksen.

GAMSTRUP. Hiljempaa, tässä on minullakin sanottavaa. Ensinnäkin: teidän herra Halme, on hankittava itsellenne toinen asunto, olkaa niin hyvä, minä en tule teitä kauemmin pitämään vuokralaisenani.

GAMSTRUP. Ette tarvitse koroittaa ääntänne, minä olen isäntä talossani, ja sitäpaitsi, ettehän ole maksanut vuokraannekaan.

HALME. Tuon 150 mk? Eikä muuta? Olen varma, että ystäväni herra Liima mielisuosiolla tekee sen minun puolestani.

LIIMA. 150 mk? Aivan oikein, herra kamreeri. Sen olen teille maksava, sillä olen velkaa herra Halmeelle.

GAMSTRUP. Samantekevä! Se syy olikin vähäpätöisempi. Mutta herra Halme, tahdon sanoa sen teille, että veljentyttäreni ei ikinä tule vaimoksenne, hän on määrätty herra Liimalle.

LIIMA. Pyydän kunnioittavimmin, sallikaa minun puhua. Mitä minuun tulee, en tahdo millään muotoa olla entisen oppilaani ja vanhan ystäväni onnen esteenä.

LIIMA. Kyllä vaan luulen, että minunkin sanani on tultava kuuloon tässä asiassa.

HALME. Täytynee minun siis sanoa se teille, herra kamreeri. Ensiksikin: veljentyttärestänne on tuleva minun vaimoni; toiseksi: hänestä on tuleva minun vaimoni ja kolmanneksi: hänestä on tuleva minun vaimoni —

GAMSTRUP (pidättäen kiukkuaan). Siitä viimeisestä tahdomme ensin alkaa.
Kuinka te pakoittaisitte minut suostumaan?

HALME. Saatte nähdäkin, (ottaa kirjeen esille). Tulen juuri serkkuni luota, jossa isäni tahdon vaatimuksesta pyysin häntä ja hänen sydäntään. Edeltäkäsin hän jo tiesi tulostani ja tiesi myöskin minun toivomukseni. Tiesi, että tahdoin vain lyhyesti yhdellä sanalla vastauksen. — Ja kun tulen sinne, on hän mennyt eläintarhaan sulhasineen.

HALME. Niin vastattiin. Mutta tuloni ja toivoni tietäen hän oli jättänyt tämän kirjeen vastaukseksi. Tahdotteko lukea, mitä siinä on?

GAMSTRUP. Kylläpä on kirjoitusta! (Liimalle). Pitäkää sitä — kauemmas, kauemmas, niin etäälle kuin voitte. (Gamstrup ja Liima etenevät toisistaan. Paperissa on suuren suuri "Ei".) Kyllähän nyt näen, että siinä on "Ei", mutta mitä sitten? Kun hänellä kerran oli sulhanen, niin tietysti oli vastauksensa "Ei".

HALME. Olkaa ystävällinen ja olkaa kärsivällinen vielä hetkinen. (Ottaa toisen tavallisen kirjeen.) Kun nyt olin saanut toivomani vastauksen, tuon ainoan sanan, ja olin lähdössä pois, jätti hänen taloudenhoitajansa minulle tämän kirjeen liitteeksi edelliseen. Tässä serkkuni kirjoittaa, että hän ihmettelee kuinka olin voinut epäilläkään saavani muunlaista vastausta, eihän hän koskaan ollut aikonutkaan minusta huolia.

HALME. Ja siitä todistukseksi hän kertoo olleensa puoli vuotta kihloissa, ja nyt he menevät naimisiin, jonka vuoksi hän, testamentin määräyksen mukaisesti, nyt lähettää minulle neljännesmiljoonan obligatsionin, jonka omistaja minä nyt olen.

LIIMA. Sydämestäni siitä iloitsen. Onni suosii sinua, poika, minun hyvä ystäväni ja oppilaani. Mutta sen sinä oletkin ansainnut paremmin kuin moni muu.

HALME. Tämän olen nyt esittänyt teille, herra kamreeri, sen neljännen kohdan selvitykseksi.

HALME.

    Ja neljäs kohtahan parhain on,
    se tässä nyt huomatkaa!
    On pikku seikka vain arvoton
    kun neidon sydämen saa.
    Ja rakkaus voiton nyt vei,
    :,: näät tottahan niin viisas setä ja kamreeri
    ynnä muu
    myös antautuu
    mieluummin, kuin vastaisi: "ei"!:,:

GAMSTRUP.

    No olkoon niin, käyköön toteen se
    tuo oiva ennustus siis!
    kun Sofialle te kelpaatte,
    niin muusta huolimme viis.
    En kiellä siunausta teilt',
    :,: vaan itse mä yhdistän parin tään
    lempivän,
    onnekkaan,
    sill' öisinhän
    mä hullu, jos vastaisin "ei".:,:

LIIMA.

    Mä saavuin kosijaks' kaupunkiin
    ja hienoks' itseni sain.
    Nyt kauas takaisin kotihin
    mua kellot kutsuvat vain.
    Pois lemmen poluilta, hei!
    :,: Mä astelen portaita tapulin, terveyttä
    tuopi se
    ja kellot ne
    suo kauniimman vastuun kuin "ei".:,:

    Nyt näytös loppuu, ja selvinneet
    on seikat parahin päin.
    Täss' "ei" ja "kyllä" on kiistelleet
    kuin näitte, oi ystäväin.
    Nyt kaikki toivomme vain:
    :,: Tää näytelmäkappale
    että ois ollut se
    teillekin
    vain mielehen,
    mutt' älkää vain vastatko: "ei!:,:

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK »EI» ON PAREMPI KUIN »KYLLÄ» ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.