The Project Gutenberg eBook of Kun Kyöpelinkellot ne soivat This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Kun Kyöpelinkellot ne soivat Yksinäytöksinen huvinäytelmä Author: Aadolf Luomanen Release date: July 19, 2025 [eBook #76527] Language: Finnish Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1916 Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN KYÖPELINKELLOT NE SOIVAT *** language: Finnish KUN KYÖPELIN KELLOT NE SOIVAT Yksinäytöksinen huvinäytelmä Kirj. AADOLF LUOMANEN Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1916. HENKILÖT: Talon emäntä. Kaisa, talontytär, vanhapiika. Lahtari, keski-ikäinen leskimies. Heikki, lyhyt, hassahtava vanhapoika. Vappu | Sanna | Maiju | Kaisun nuoria nimipäivävieraita. Tuppu | Ville | Jaska | NÄYTTÄMÖ: Hyvin kalustettu talonpoikaiskamari. _Kaisa_ (istuu pöydän luona, ompelee ja hyräilee). Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka kullalta ruskotelkoot. Toiveet on turhia, vaikka ne kuinka onnea uskotelkoot. _Lahtari_ (tulee tuvasta kamariin, varsisaappaissa, piippu huulillaan ja tupakkamassiaan reisiinsä lyöden). No mutta missä nyt kaikki ihmiset ovat — kun ei niitä löydä tuvasta ei kamarista. Ja minä olisin itikkain ostopäällä. _Kaisa_ (hymähtäen). No enkö sitä minä nyt sitten olekaan ihminen? _Lahtari_ (naurahtaen ja tupakkamassiaan saapasvarteen lyöden). Etpä ole enää — ikävä kyllä. _Kaisa_ (päätään kääntämättä). No miksi en sitä enää olisi. (Hymyilee itsetietoisesti.) _Lahtari_ (kävelee Kaisan nenän eteen). No siksi sinä et enää sitä ole, — kun sinä olet vanhapiika ja jo kohta siitä korkeimmasta päästä. _Kaisa_ (samoin). No eivätkö vanhatpiiat sitten ihmisiä olekaan? _Lahtari_ (naurahtaen). Eivät ole — ikävä kyllä — yhtä vähän kuin vanhatpojatkaan. Miehetöin nainen on kuin hännätöin koira. _Kaisa_ (hymähtäen). Vai niin. No minkälainen sitten akatoin mies on...? _Lahtari_. Jaa — no se kai on sitten niinkuin koiratoin häntä. _Kaisa_ (hymähtäen). Tallella ikä elettynä ja (naurahtaen) kaikki vanhat ovat kunnianarvoisia, ja vanhatpiiat ja -pojat kuuluvat ikäaateliin. _Lahtari_ (lyöden massiaan saapasvarteen). No arvonsahan sitä toki on noilla kyöpelielukoillakin — mutta ihmisarvoa ei niillä ole. _Kaisa_ (puolikiivaasti). No miksi ei ole? _Lahtari_. No siksi — että he panevat kynttilänsä vakan alle (nauraa) ja tästä seuraa Korkeimman lahjomaton tuomio. (Kävelee.) Ja sitäpaitsi he ovat joutavia loiseläjiä yhteiskunnassa ja aivan hyödyttömiä sille. _Kaisa_ (Samoin.) Mitävarten lahtarit ovat aina niin raakoja? _Lahtari_. (naurahtaen). Ja verenhimoisia. _Kaisa_. Niin. _Lahtari_ (naurahtaen ja lyöden tupakkamassiaan saapasvarteensa). No se kuuluu heidän ammattiinsa. (Kävelee.) _Kaisa_ (katsoen Lahtariin). No ikääpä sitä näyttää olevan lahtarillakin — ja ihmisestä silti käy. _Lahtari_ (naurahtaen). No tietysti, tietysti — mutta enhän olekaan mikään vanhapoika, vaan kunniallinen leskimies — sen todistavat viisi pahankurista lapsi-vekaraani. (Kävelee.) _Kaisa_ (hymyillen). Kuinka niin, että pahankurista? _Lahtari_ (ottaa piipun huuliltaan, sylkäisee). No kun se vanhin poika katkaisi naapurin kissalta hännän, ja vanhimmasta kolmas lähti karvarin vanhaltapojalta silmät päästä repiä. _Kaisa_ (samoin). No siinä ei nyt suurta vahinkoa olisi tullut; eipä tuo taida enää silmiä tarvita. _Lahtari_ (naurahtaen). Niinkö ajattelet. (Kävelee, miettii.) Mutta minä olen tässä ajatellut, että teistä tulisi varsin onnellinen ja lapsirikas pariskunta. _Kaisa_. En minä välitä miehestä, ellen parempaa saa — olen ilman. _Emäntä_ (tulee tuvasta kamariin). No mitäs se lahtari on nyt näin illalla kulkeella? _Lahtari_ (naurahtaen). Kosimismatkoilla — nyt kun on miesten karkausvuosi. (Kävelee.) Ja sivuasianani oli tulla katsomaan, olisiko teillä nautakarjaa yli oman tarpeen. _Emäntä_ (kynsii päätään). No odota, kun ukko tulee naapurista, niin voitte tuumata. _Kaisa_ (emännälle). Katsokaa vähä sitä kahvipannua siellä tuvan takalla. (Emäntä menee tupaan.) _Lahtari_. Kyllä sinun, Kaisa, olisi jo pidettävä vähä kiirettä, sillä ikäsi nousee kuin lämpömittarin hopea. _Kaisa_ (kovaäänisesti). No ei minun ikäni nyt vielä niin kovin korkealla ole, ettei siihen kurottamalla uletu. _Lahtari_ (naurahtaen). Voi, hyvä Kaisa — kallis sielu — kyllä sinun ikäsi tiettään! Koko pitäjä puhuu siitä ja ihmettelee sitä — ja sinun kestävyyttäsi. _Kaisa_. Mistä ne sen tietävät, ja mitä minun ikäni syrjäisiä liikuttaa? _Lahtari_ (lyöden massillaan saapasvarteen). No hyvin näkyivät ikäsi tietävän, ja onhan sitä kuulutettu kuin sirkusiltamaa. (Nauraa.) _Kaisa_ (hymähtäen). Miten kuulutettu? _Lahtari_ (naurahtaen). No siitä oli ilmoitus Rinkisen kauppiaan makasiininseinässä jo kohta viikon päivät. (Emäntä tulee tuvasta takaisin.) _Emäntä_ (katsahtaa Kaisaan ja lahtariin). No mitä asioita teillä on, kun noin kovin olette juhlallisia? _Lahtari_ (emännälle silmää iskien). Ilmoitin vain tässä Kaisalle — joka luulee, ettei hänen ikäänsä tiettäisi — että siitä seisoi vasikannahan kokoinen ilmoitus Rinkisen makasiininseinässä. (Nauraa). Ja ikävuosi 35 oli asetettu laakeriseppeleen sisään. (Emäntä ja lahtari nauravat.) _Kaisa_ (puolikiivaasti). Mitä minun ikäni syrjäisiä liikuttaa — itse minä ikävuoteni kannan. _Emäntä_ (hymähtäen). No kyllä minäkin sen sanon, jotta kyllä Kaisalla olisi jo aika tehdä vaikkapa huonompikin valinta — homehtuuhan sitä ihminen tähänkin. _Lahtari_. Se on totta, se. Elettyjä vuosiaan ei enää saa takaisin — vanhuus tulee kuin lautapää härkä — ei väisty — löi tai potki. (Kävelee hymyillen ja emäntään vilkuillen.) _Emäntä_. Sitä tulee nuoruudessaan oltua liian luuloinen ja suurellinen — mutta katumus usein sauttaa — suuret unelmat ovatkin tuulentupia ja turmelevat elämän ja onnen ennen pitkää. (Istuutuu tuolille.) _Lahtari_. Niin, kyllä useimmiten sattuu, että kun aikansa valitsee, niin lopulta jää tohlo kouraan. (Kävelee Kaisan luo.) Että kun hyvistä ei huoli ja huonoja ei saa, niin... _Kaisa_ (hymähtäen). Eikös juuri päinvastoin... _Lahtari_ (naurahtaen). Niin juuri — päinvastoin oli tarkoitus — mutta halusin olla Kaisalle kohtelias sanoissani, — äsken kun olin niin lahtarimaisen raaka. _Emäntä_. Sen karvarin Heikin Kaisa saisi verkkoonsa punoa — onhan se kunnon mies — joskin hiukan oikoinen (silittää otsaansa) — mutta laihinsa kutakin hassuttaa. _Lahtari_ (huomaa "Naisten Äänen" Kaisan pöydällä). Oho, tuleepa sille Kaisallekin tuo vanhainpiikain äänenkannattaja "Helmiä syvyydestä". (Naurahtaa.) Ai, anteeksi — minä erehdyin, "Naisten Ääni" se olikin. _Kaisa_ (kiivaana). Pilkka sattuu omaan nilkkaan — se on hyvä ja oikea lehti, jota kannattaisi lahtarinkin lukea — niin että osaisi eroittaa ihmisen ja itikanoston toisistaan. (Emäntä tarkastelee Kaisan ompeluksia.) _Lahtari_ (lyöden massillaan reiteensä). No olipahan miten oli — mutta me miehet olemme siinä käsityksessä, että se lehti on vanhainpiikain ja kevytmielisyytensä vuoksi onnettomiin naimisiin joutuneitten rouvain äänitorvi. (Emäntä menee tupaan.) Ja sitäpaitsi naisille olisi paljo arvokkaampaa olla hyvä perheenäiti — kuin kulutella aikaansa "Naisten Äänen" selailulla. _Emäntä_ (ovenraossa). Voi voi nyt, kun tuo kahvipannu kuohuu takkaan — riivatun kana... senkin... (Kiirehtää tupaan pannun luo.) _Lahtari_ (naurahtaen emännälle). Kynsikää muuria. (Kävelee Kaisan luo.) _Kaisa_ (hymyillen). Minun nimipäiväni on tänään, ja tänne taitaa tulla vieraitakin. (Panee ompeluitaan kokoon ja vie kaappiin). _Lahtari_. Jaa-ah — nimipäiviäsi sinä vietät, mutta syntymäpäivistäsi et ole tietävinäsi. (Naurahtaa.) No mutta nythän se sopiikin — minä käväisen puhumassa sille karvarin vanhalle mörököllille, niin voidaan samassa juhlatilaisuudessa julkaista yksi kaunis kihlaus. (Kävelee hymyillen ja massiaan heilutellen.) _Kaisa_ (nousee seisaalleen.) Ei se sovi. _Lahtari_ (Kaisaan katsahtaen). Miksei sovi? _Kaisa_. Siksi, että minä en aio mennä naimisiin — ja kaikkein vähimmin hänen kanssaan. _Lahtari_. No mutta onhan hän siivo ja kiltti mies — ja luontoa ei siitä pykätä. (Naurahtaen.) Saisit olla hänen kanssaan aivan kuin itse haluat. _Kaisa_. Minä en välitä kilteistä en huonoista miehistä. Vaan siivoista miehisistä kunnon miehistä. _Lahtari_. Jaa — mutta kyllä tästä kiltistä automaattisesta vanhastapojasta voisi tulla hyvä miehinen mies — jos hän sinut vaimokseen saisi. (Hymyilee ja kävelee, massiaan heilutellen.) Ovathan vanhatpiiat siksi tanakoita ja vaativaisia, kun ensin alkuun pääsevät... ja erittäinkin juuri (lyö Kaisaa harteille) Kaisa — Kaisa kultainen. _Kaisa_ (siistii kamaria). Minä en nyt ymmärrä oikein lahtaria. _Lahtari_ (naurahtaen). Eipä ole tarviskaan. Mutta ajattele ja ymmärrä, miten elämä on onnellista ja täydellistä silloin, kun saa olla äiti — oman rakkaan lapsensa äiti — ja rakastaa ja olla itse rakastettu. Vasta silloin voi ymmärtää elämän todellisen arvon. _Kaisa_ (haaveksivana — istahtaa tuolille). Niin — eihän sitä tiedä — kun ei ole kokenut. (Painaa päänsä alas pöytää vasten). Taitaa se niin olla. (Huokaisee.) Ooh-hoi! (Nousee.) Odottakaa nyt, niin saatte kupin kuumaa. (Lähtee tupaan.) _Lahtari_ (tarkastaa Kaisaa kiireestä kantapäähän, tämän tupaan lähtiessä. Kävelee, raapii korvallistaan.) Mutta saakeli soikoon (pyörähtää) — tuo Kaisa kannattaisi kyllä pitää itsekin! (Kävelee, seisahtaa kasvot yleisöön.) Totta totisesti kannattaisi pitää itsekin — vaimonhan minäkin tarvitsen. (Sylkäisee.) Ellei tuo karvarinvanhus kykene omin voiminsa akkaa hankkimaan, niin tyytyköön tuskaansa... ja... ja... huiskuttakoon — no niin — ei puhuta liikoja. (Kävelee ja lyö massiaan reiteensä.) Saakeli soikoon — jos ei nyt — niin ei sitte koskaan. (Hymähtää.) Yhdet rukkaset Kaisa kylläkin on minulle jo antanut — mutta hän olikin vielä silloin tyttö — eikä (panee suunsa rumasti kieroon) vanhapiika. (Naurahtaa.) No Heikkiä käytetään aasina — jolla kynnetään oma peltonsa — saakeli soikoon. Tahdonpa ensin nähdä, kelpaisiko hän. _Kaisa_ (tulee kamariin kahvitarjotin kädessä). No — juokaa. (Tarjoaa lahtarille) _Lahtari_ (Kaisaa silmiin katsoen). Juotatko minun kameelinikin... (Ottaa kupin ja juo.) _Kaisa_ (Punastuen). Juotan kaiketi. (Naurahtaa.) _Lahtari_. No kai minä saan luvan puhua asian halki ja suun puhtaaksi sille karvarin Heikille... (Vilkaisee Kaisaa silmiin.) _Kaisa_ (hymähtäen). No tehkää kuin haluatte. (Lahtari panee kupin tarjottimelle ja sytyttää piippunsa. Kaisa miettii ja haaveilee. Emäntä tulee kamariin, istuutuu tuolille, asettaa silmälasit ja tarkastelee "Naisten Ääntä".) _Lahtari_. Jaa — no — eipä tässä taida sitten olla muuta kuin lähteä matkalle. (Lähenee Kaisaa ja taputtaa tätä hartioille.) Niin se on, hyvä Kaisa, Luojan laki, ettei ihmisen ole hyvä olla yksinään — vaan hän kaipaa apua, joka on hänelle sopivaa. (Katsoo emäntään.) Ihminen ei kykene taistelemaan Korkeimman tahtoa vastaan, vaan hänen on mukauduttava siihen. _Emäntä_ (ottaa nuuskarasian taskustaan ja nyysää ja aivastelee). Niin se on — niin se on. (Vilkaisee Kaisaan, tämän ilman aikojaan kahvikaluja kalistellessa ja miettiessä.) _Lahtari_. Ja vasta sitten löytää ihminen onnensa — jota jotkut paatuneet aikovat karttaa ja elää onnettomina ja yhteiskunnalle hyödyttöminä syrjäisinä. _Kaisa_ (allapäin hymyillen). No mutta mihin sen lahtarin raakuus nyt katosi, kun noin puhuu? _Lahtari_ (huitaisten tupakkamassillaan reiteensä). Jaa, en minä todellisuudessa ole raaka mies, vaikka joskus piloillani niin oletan — todistaahan sen jo sekin, että olen ollut naimisissa. (Naurahtaen.) Kyllä minulla on silti sydän oikealla paikalla — vaikka olenkin lahtari. _Emäntä_. Niin, mitäs se siihen kuuluu, vaikka onkin lahtari. (Hymyilee.) Eihän sitä ihmisille tarvitse samaa tehdä kuin eläimille. (Kaisa on liikutettuna, allapäin ja siinä hiljaisesti kahvikaluja tarjottimella helistellen.) _Lahtari_. Onnetonta on yksinäisen ihmisen elämä, ja kunniaton on sillä kuolemakin: häntä ei jää kukaan kaipaamaan, vaan päinvastoin ilkkuen ja ilakoiden se hautaankin saatetaan. (Kaisa on yhä liikutettuna, ja pää kallellaan kuuntelee emäntäkin.) Yksinäistä on sillä elämä ja samoin kuolema. _Emäntä_. Ja tuota — kun ei ole tullut merkille pantua, niin saavatko ne edes täydellistä hautaustakaan... _Lahtari_ (naurahtaen). Hmh — mitä vielä — pari kertaa pilalla huitaistaan kellonlaitaan, siinä kaikki. Kohdellaan kuin koiria. _Kaisa_ (hymähtäen). No älkää nyt niin kovin alas painako. _Emäntä_ (huomaa huivinsa lattialla, Kaisan jalkain alla). No mutta etkö sinä Kaisa viheliäinen näe, että tallaat huiviani! (Nousee ja hakee huivinsa.) _Kaisa_ No, mikä sen lattialle on... _Emäntä_. No sinä itse — on taas siinä silmät harmaina, ettei eteensä näe... _Lahtari_ (katselee hymyillen Kaisaa, huivia ja emäntää). No eipä sitten muuta kuin jääkää Herran haltuun. (Lähtee.) _Kaisa_ (kiirehtää lahtarin perään, huutaen ovelta). No tuokaa nyt sitten se karvarin Heikki — ja tuokaakin se sitten varmasti! (Tulee takaisin pöydän luo, istuutuu tuolille ja laskee päänsä pöydän päälle. Emäntä menee huulet pitkällä tupaan. Kuuluu kolinaa, nuorisoa tulee metelöiden tupaan. Kaisa kuulee hälyn ja nousee äkisti ylös, tarkastaa ja siistii hätäisesti paikkoja kuntoon ja astuu ovelle, aukaisten sen selälleen.) No — iltaa, iltaa. Tervetuloa, tervetuloa. (Astuu yli kynnyksen tuvan puolelle.) No mihinkäs Maiju jäi? _Ääniä_. Perässä tulee, perässä tulee. (Jaska, Tuppu, Ville, Sanna, Vappu ja Maiju ryntäävät yht'aikaa ovesta, jotta ahtautuvat oviaukkoon.) _Sanna_. No älkää nyt kaikki yht'aikaa tupatko. _Vappu_. Niin — näettehän ettei tästä mahdu — senkin riiviöt. _Jaska_. Mahtua pitää. (Koettaa vaikeuttaa läpipääsyä.) _Tuppu_. Niin, kun kerran on kutsuttu. (Pääsevät sisälle.) _Ville_. Eihän tässä kutsumattomina tulla. (Hakevat istuimia, istuutuvat.) _Jaska_ (istuutuu Kaisan sohvalle). Tästä en lähde — vaikka aamu tulisi. _Tuppu_. Oho, kylläpä on miehekkäät tuumat. _Maiju_. Kukas se on joka itkee ja lähtee. _Kaisa_ (tulee tuvasta kamariin). No viitsitte vain lähteä, tällä rapakolla. _Jaska_. No minun matkojani ei ainakaan voi estää ei tuulet ei sateet, (naurahtaen) vaikka satais ämmiä äes selässä. _Tuppu_. Ja minä lähdin sisäisestä kutsumuksesta. _Vappu_ (naurahtaen Tupulle). Vai siitä paikasta sinua puristi. _Ville_. Ja minä lähdin hyvän tavan mukaan nimipäiville, ja huonot tiet, huonot ilmat ovat minulle sivuasioita. (Pojat sytyttelevät paperossejaan.) _Maiju_ (nousee ja menee kukkaisvihko kädessään Kaisaa tervehtimään). No, onnellista nimipäivää. (Asettaa kukat pöydällä olevaan maljakkoon.) _Kaisa_ (hymyillen). No, sata kiitosta. _Tuppu_. Mutta yhdeksänkymmentäyhdeksän takaisin. (Vieraat ovat iloisia ja leikkisiä.) _Jaska_. Kas, emmehän me vielä ole edes onnitelleet. (Nousee.) _Vappu_ (nousee ja tekee samoin kuin Maijukin). No, onneksi olkoon ja hauskaa nimipäivää. (Antaa nimipäivä-kortin Kaisalle.) _Kaisa_ Kiitos, kiitos. (Naurahtaen.) Vai oikein lahjoja. _Sanna_ (nousee ja tervehtii Kaisaa kädestä, samalla kortin ojentaen). Onnellista nimipäivää ja vielä monta uutta päivää. _Kaisa_ (tarkastaa Sannan antaman postikortin kuvaa, nauraen.) Kiitos, kiitos — kylläpä siinä on hellä kohtaus. (Tytöt nauravat.) _Jaska_. No kai sitä nyt on jo meidänkin vuoromme. (Tervehtii Kaisaa.) Onnellista elämän jatkoa ja hauskaa kesän loppua. _Tuppu_ (nousee ja lähtee Kaisan luo). _Ville_ (nousee ja kiirehtii Tupun edelle). Älä sinä, Tuppu, vielä, — minä ensin. Tuppu ja Vappu on nimien loppu. (Tervehtii kädestä Kaisaa.) Onnellista, onnellista — minulla ei ole tarita kukkia ei korttia — mutta onpa lämmin sydän. (Kaikki nauravat.) _Vappu_. Älä sinä, Ville — Vappu on kaunis nimi! _Tuppu_. Niinpä on — eikä Tuppukaan ole pilalle ruma. (Menee Kaisaa tervehtimään.) Näin sitä pitää tervehtiä ja onnitella. (Koettaa tehdä kohteliaita liikkeitä.) Eikä siinä turhaa suukolinaa pitää. _Ville_. Älä matki parempiasi — kömpelösti käy karhulta tanssiminen. _Kaisa_. No pitäkää nyt itsellenne niin hauskaa kuin vain osaatte. Minä tuon teille kupit kuumaa. (Lähtee tupaan.) _Maiju_ (Vapulle ja Sannalle). Ettepäs tiedä, kuinka monen vuoden kuluttua minä menen naimisiin. _Jaska_. No silloin kun sika lentää ja kärpänen märehtii. (Kaikki naurahtavat.) _Maiju_ (Jaskalle). Sinä saat puhua silloin kun sinulta kysytään. _Vappu_. No sano nyt sitte — mistä me sen arvaamme! _Sanna_. Korttiakkako sitä ennusti — ei ne mistään tiedä. (Pojat kuiskivat toisilleen.) _Maiju_. Eei — se oli meidän omaa taikaamme. Kun sikolätin seinään potkii harvakseen — ja kuinka monta kertaa ehtii potkaista ennenkuin sika vastaa — niin niin monen vuoden kuluttua joutuu naimisiin. — _Vappu_. Niin — kyllä minä tuon taian tunnen. _Sanna_. Olen minäkin sen kuullut. _Ville_. No kukas ei tuota taikaa tuntisi! _Tuppu_. No mitä se sika ennusti? _Jaska_ (ivallisesti). Siat niille ennustavat — eivätkä korttiakat. _Maiju_ (pojille). Mitä te meidän asioihimme takerrutte! _Jaska_. No totta me nyt saamme sekautua siinä kuin siatkin. (Kaikki nauravat.) _Maiju_ (tytöille). Ensin kun potki Toiskan Lempi, niin sika vastasi vasta kymmenennelle potkaisulle. (Tytöt naurahtavat.) _Ville_. No siitä tulee sitten varmasti vanhapiika. _Maiju_ (pojille). Mitä te puhutte joka asiaan. (Tytöille.) Ja sitte kun viimein minä potkaisin yhden kerran, niin (nauraa) sika röhkäisi aivan yhteen ääneen. (Kaikki nauravat.) _Tuppu_. No sinä Maiju Juhantytär Alamäki siis joudut tänä vuonna naimisiin... _Jaska_. Sille pitkälle Kaapolleko sinä aiot? _Ville_. Eei Maiju sille, vaan Korpi-Hermannille emännäksi. _Maiju_ (Villelle). Ei niille kummallekaan — vaan sinulle. _Ville_ (Maijulle). Minä en sinusta todellakaan huoli. (Kaikki nauravat.) _Maiju_ (ivallisesti). Soo-o — vai et. — Noo — täytyy kärsiä. _Kaisa_ (tulee kahvitarjottimen kanssa, laskee tarjottimen pöydälle, kaatelee pannusta kupit täyteen). No, tulkaa nyt saamaan — että lämpiätte. (Naurahtaen.) Kaadoinkin oikein kukkurakupit. _Jaska_. No se olikin jotakin, — minulle saisi kaataa aluslautasenkin täyteen. _Ville_. Samoin minulle — nuo tytöt kun ovat niin kovin kylmiä tovereita, että on tulla sydänvilu. _Tuppu_. Ja minun lähti panna jo halla. _Sanna_ (Tupulle). Sinä kun olet niin hallanarka. (Kaikki naurahtavat.) _Vappu_. No juodaan sitten — ei kannata passauttaa. _Maiju_. Niin, kahvit on kalliita. _Jaska_. No tuumasta toimeen. (Nousee.) _Ville_ (Jaskalle). Älä nyt vielä — naisilla on etuoikeus tässä kovin matoisessa maailmassa. _Kaisa_ Tai minä otan ja tarjoan — istukaa paikoillanne. (Ottaa tarjottimen ja alottaa, ensin äärimäisenä istuvalle Maijulle.) _Ville_. Niin, Kaisa, arvonsa jälkeen — ensin Maijulle, sitten minulle Ja kaikista viimeiseksi Tupulle. _Tuppu_. Kyllä Kaisa tietää itse parhaiten — älä sinä rupea ihmisarvoja puntaroimaan. _Kaisa_ (naurahtaen). Aivan siinä järjestyksessä kuin istutte. (Pojat paikkailevat alkupäähän. Vieraat alkavat juoda kahvia. Emäntä tulee ovelle, kuiskaisee Kaisalle. Kaisa lähestyy emäntää, puhuvat hiljaa.) _Emäntä_ (vieraille ovelta). Täällä tulee lisää vieraita. (Heikki — lyhyt, lyhyet housut, samoin takki, ja paksu villakaulahinen kaulassa — kurkistelee ujostellen ovelta. Kaisa kävelee ovelta punehtuneena, lähemmä vieraitaan. Emäntä vetäytyy takaisin tupaan.) _Tuppu_ (Heikille). Kuka siellä? (Koomillisena.) Kuka riivattu? (Toiset nauraa höröttävät.) _Ville_. Astele sisälle — tai me rupeamme sinua pelkäämään. (Vieraat ovat huvitettuja.') _Heikki_ (pitkäveteisesti). Mitäs te naauratte... (Vääntelee huuliaan.) _Jaska_. Jassoo — siellä on itse Heikki — astu sisään. (Vieraat iskevät silmää toisilleen.) _Ville_. Saapuukos Heikki oikein kutsuvieraana (naurahtaen) vaiko omalla passillaan vain? _Tuppu_. No tietysti kutsuttuna. _Kaisa_ (vakavana ja punehtuen). Kyllä Heikki kutsuttuna tulee. _Heikki_ (hyvin tomppelin näköisenä, puhuu aina pitkään). Mutta mitäs te naauratte? (Vääntelee huuliaan.) Eei saa naauraa. (Tytöt salaa pitelevät nauruaan, Kaisan istuessa vakavana.) _Ville_. No kukas tässä nyt on nauranut — astu sisälle vain ja ole kuin kotonasi. (Iskee toisille silmää.) _Jaska_. Älä ujostele — ole kuin vävy talossa. (Vieraat vilkuilevat toisilleen, mutta Kaisa on punainen ja totinen.) _Heikki_. Naaurattepas te. (Vääntelee huuliaan) Vai luuletteko etten nääe. (Vieraat tuprahtelevat nauramaan väkiselläkin.) _Tuppu_. Ei me sinulle naureta — mutta jos et tule sisälle, niin rupeamme nauramaan. _Ville_. No, Heikki — älä siellä seiso kuin myrskynmerkki — astu sisälle, taikka... (Nousee ja hakee käsipuolesta Heikin sisälle ja asettaa istumaan.) Istu ja juttele mukavia. _Jaska_. Niin — ja ole kuin mekin. _Tuppu_. Niin juuri — ei tässä nyt yhtä miestä tuntikausia passata ja pyydellä. (Vilkaisee Kaisaan.) Kaisa tuo kahvia sinulle kuten meille toisillekin. (Heikki hymyilee huulet pitkällä.) _Kaisa_ No istu nyt. (Salaa tunteitaan) Minä haen uutta kahvia. (Lähtee tupaan kahvitarjottimen kanssa. Heikki pujahtaa perässä.) _Ville_ (nauraen.) No nyt se tepakka livisti Kaisan perään. _Tuppu_. Ja herttaisesti hymyillen kuin hevonen. (Kaikki nauravat hiljaa.) _Jaska_. Mutta — peeveli soikoon (naurahtaen) minä en nyt oikein ymmärrä — mutta eihän tuo Kaisa ole vain heittänyt viimeistä toivoaan tuohon Heikki-jukuraan? _Maiju_ (nauruaan pidätellen). So so, pojat — hiljaa pitää olla. _Sanna_. Jos niin olla sattuisi — niin tietäkää, ettette loukkaa toisten tunteita. (Nauravat hiljaa) _Vappu_ (naurahtaen). No kyllä minä sen Nurkan lahtarinkin ennen ottaisin kuin tuon hölmön. _Maiju_. Onhan se lahtari joku vuosi sitten kosinutkin Kaisaa... _Jaska_. Mutta tyhjän sai... _Ville_. Se oli silloin... _Sanna_. Se sama lahtarihan tuota Heikki-hömppänää nyt Kaisalle kuuluu laittavankin. _Tuppu_. No kyllä tuo olisi jo enempi kuin ihmeellistä, jos Kaisa tuollaiseen ahdistuisi. (Tytöt ovat miettiväisinä.) _Jaska_. Olisipa vain — ja niin komeita kosijoita kuin Kaisalla jo on ollut, ja nekin hylännyt. _Ville_. Jaa, ne ovat olleet siihen aikaan kun Kaisa oli vielä nuori ja kukkeimmillaan. (Tytöt hymähtelevät ja ovat ajattelevaisina.) _Jaska_. Hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen. (Nauraa.) _Tuppu_ (tytöille). Niin se on, tytöt — nyt sen omin silmin näette, mitä siitä tyttöin kopeudesta heille itselleen seuraa. _Jaska_. Niin, tytöt — siitä seuraa elämän yksinäisyys, vanhapiikuus — tai sitten luonnoton naimiskauppa ja naisasian ihanteet. _Maiju_ (hymähtäen). No en minä tuollaista miestä ainakaan ottaisi — vaikken ikinä sitä oikeata omaani löytäisi. (Kaikki hymyilevät.) _Kaisa_ (tulee kahvitarjotin täydessä lastissa). No nyt on taas lämmintä ja märkää. (Asettaa tarjottimen pöydälle.) No ottakaa itse siitä ja (naurahtaen) siinä järjestyksessä kuin kukin ehtii. (Heikki tulla tepakoi kamariin, huulet onnellisessa hymyssä, istuutuu äskeiselle tuolilleen.) Ja sinä, Heikki, ota samoin kuin toisetkin ja ole kuin toisetkin. (Heikki hymyilee huulet pitkällään, hieroo käsin polviaan, samalla huiskutellen ruumistaan.) _Maiju_. No aina sitä vain juodaan — toista toisen perään. (Kaikki juovat, paitsi Heikki yhä huojuttaa yläruumistaan.) _Kaisa_. No mitä sinä, Heikki, käsketät! _Ville_. (Heikille). Ei tytöt pidä siitä miehestä, Jota noin kovin pyydellä pitää. (Heikki huulet pitkällä hymyillen ottaa kuppinsa ja juo puhallellen ja ryystäen ja silloin tällöin yskien.) _Kaisa_. Varasin tänne itsellenikin (ottaa kupin tarjottimelta) kupin, että saan juoda teille seuraksi. (Hymyilee ja juo.) _Maiju_ (on juonut kupillisensa ja astuu kamarin nurkassa olevan pyöreäkantisen haarukkajalkapöydän luo, alkaen sitä kolutella). _Sanna_. No joko sinä nyt joit? _Maiju_. Joo, joka pikimmin juo kahvinsa, se joutuisimmin menee naimisiin. (Kaikki naurahtavat, paitsi Heikki pitkäveteisesti hymyilee.) _Ville_. Jaa — mutta joka kahvinsa hotkii, se akkaansa potkii — etkös sitä ole kuullut? (Heikki keskeyttää juontinsa, vilkaisee Kaisaan leveästi hymyillen.) _Vappu_ (Villelle). Joo, kyllä tiettään — mutta se koskeekin vain miehiä. _Maiju_ (naurahtaen). Tuleppa nyt sinä. Vappu, tänne — pöytää pokkoottamaan. (Vappu menee, Kaisa katselee sitä.) _Vappu_ (nostaa päänsä ja katseensa ylös). Ilmoittakaa henget, monenko vuoden kuluttua Vappu Erkintytär Mäkelä menee naimisiin. (Maiju ja Vappu laskevat kätensä pöydän kannelle ja alkavat vaaputtaa). _Maiju_ (lukee koluutukset). Yksi, kaksi, kolme — no eikö enää! (Nauravat.) Kolmen vuoden kuluttua. _Sanna_ (tulee pöydän luo). No nyt minulle. (Sanna ja Maiju laskevat kätensä samoin pöydänkannelle.) Ilmoittakaa henget, monenko vuoden kuluttua Sanna Kustaantytär Korpela menee naimisiin. _Maiju_ (lukee kolahdukset). Yksi — mitä, no voi nyt ilonpäivät — yhden vuoden kuluttua! _Heikki_ (hymyillen). Voi, koettakaa minullekin. (Panee huulensa pitkälle.) _Maiju_. Joo — nyt Heikille. (Heikki nauraa ääneensä.) Vastatkaa henget, monenko vuoden kuluttua Heikki Abrahaminpoika Karvari menee naimisiin. (Kaikki hiljaa nauravat, paitsi Kaisa hiukan punehtuu.) _Vappu_. No minä luen. — No — no mitä, eikö... _Sanna_. No ei... _Maiju_ (nauraen). No jo tänä vuonna — koska ei kuukahda kertaakaan. (Heikki nauraa ääneensä, samalla Kaisaan salaperäisiä silmäyksiä heittäen; Kaisa on punakkana, vieraat virnuilevat.) _Ville_. Antakaapas kun minä koetan, milloin Tuppu menee naimisiin. (Hyökkää pöydän luo.) _Tuppu_ (nauraen). Ei sinusta ole ennustajaksi. _Ville_ (alkaa kolauttaa pöytää lattiaan). Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. (Nauraa.) Vasta kymmenen vuoden kuluttua. _Tuppu_. Johan sanoin, ettei sinusta ole ennustajaksi. _Lahtari_ (tulee kiireellä kamariin; hengästyksissä). Voi ihmeen päiviä, kun pohjantaivas komeasti leimuaa ja tähdet lentelevät kuin rakeet ilmassa! (Vieraat ällistyen ja ihmetyksissään rientävät ulos, Heikki samaten. Mutta Kaisan, joka aikoo ulos, nyppää lahtari takaisin, ja he jäävät kahden kamariin). Niin, Kaisa — se oli vain sotajuoni minulta. (Nauraen.) Ei taivas pane kuinkaan ja tähdet pysyvät paikoillaan kuin naulatut. (Ottaa Kaisaa kädestä, Kaisa on hämmennyksissä.) _Kaisa_. Mitä tarkoitatte...? _Lahtari_. No, minä ajattelin ja ajattelin ajattelemasta päästyänikin, että sinä Kaisa olet liian järkevä tuolle tyhmälle Heikille — josta saisit ikuisen häpeän ja mieliharmin. Tunnethan hänen omituisuutensa... _Kaisa_ (punastuen). Tunnenhan hyvinkin... _Lahtari_. Niin minä ajattelin, että ihmisten puheen ja naurun aihetta voisit välttää paljo paremmin minun kuin tuon Heikin vaimona. Minulla kun on jo kokemusta — että minä jo osaan antaa vaimolle sen kunnian kuin sille kuuluu. _Kaisa_ (pää alas painuneena). Niin — taitaisipa se niin olla. (Nojautuu lahtaria vasten.) Minä olin teille ynseä silloin... _Lahtari_ (istuutuu tuolille, vetäisee Kaisan syliinsä). No se vanha on siis sovittu ja uusi päätetty, ja minulla on taas rakas vaimo ja emäntä kodissani! (Vieraat tulevat rähinällä kamariin takasin.) _Ville_ (jo ovelta). Meitä juksattiin! (Vieraat katsovat ällistyen lahtaria ja Kaisaa, Kaisa koettaa tempautua irti sylistä, mutta lahtari ei laske.) Mikäs merkillinen (katselee rakastuneita) haaksirikkoistenpatsas siinä on! (Kaikki hymyilevät, mutta Heikki on aivan ihmettelystä haleta.) _Lahtari_. Niin, nuoret iloiset ja onnelliset tytöt ja pojat — me julkaisemme nyt vähä viivästyneen kihlauksemme. (Ottaa liivintaskustaan sormuksen ja pistää sen Kaisan sormeen.) Voitte onnitella. (Päästää Kaisan irti, nousee hymyillen.) _Heikki_ (hyökkää jalkaa polkien lahtarin eteen). Kaisa on minun. _Lahtari_ (naurahtaen). Ee-i, kyllä Kaisa on nyt minun. _Heikki_ (katselee lahtaria ja Kaisaa, painaen huulensa pitkälle ja kovaäänisesti karjaisten). No mutta — mitäs varten te sitten miinua rupesitte härnäämään! (Vieraat kuiskivat ja hymyilevät, Kaisa tarkastelee pää alhaalla sormustaan.) _Lahtari_ (naurahtaen). Emme tahtoneet sinua härnätä — vaan puhaltaa elimiisi elävää henkeä. (Kaikki nauravat.) _Heikki_ (katselee ympärilleen, kävelee näyttämön reunalle yleisöön katsoen). Älkää naaurako — kaikki te olette samanlaisia! (Lähtee suutuksissaan kamarista, mennessään lyöden oven lujasti kiinni.) _Ville_ (kohottaen kätensä ylös). No onneksi olkoon. (Toisetkin yhtyvät yhteisonnittelu-huutoon ja ympäröivät Kaisan ja lahtarin, käyden käsikädessä heidän ympärillään piiritanssia kiertämään, samalla iloisesti laulaen.) Rakkauden tiellä eksynyt olen, ystävätäni pettänyt olen; tule luokseni — älä jää, oma armaani olet sää! (Tanssijat pyörähtävät ympäri, samalla huikahtavat, alkavat uudelleen käsikätisen kiertotanssinsa.) Ja voi niitä kauniita ruusunkukkia, joita tuuli on varistanut, ja voi niitä aikoja entisiä, joita en ole unhoittanut! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN KYÖPELINKELLOT NE SOIVAT *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.